Bitit muuttavat maailmaa

Luku ilmestyi Helsingin Sanomien 125-vuotisjuhlavuonna 2014 osana teosta Etusivun uutisia (toim. Unto Hämäläinen, HS Kirjat). Kirja sisältää kolmetoista historiallista esseetä, joista kukin käsittelee yhtä vuosikymmentä; tämä on viimeinen ja käsittelee 2010-luvun digitaalista murrosta. Niemi kirjoitti myös teoksen esipuheen ja toimi tuolloin Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana (2013–2022).

Luku on kirjoitettu syksyllä 2014 — juuri kun digitaalisen murroksen vaikutukset alkoivat näkyä arkielämässä konkreettisesti. Niemi kuvaa muutosta läheltä: Googlen tulo Haminaan, kiinalaiset matkustajat luotijunassa, Wikileaksin käynnistämä vuotojen aikakausi ja Snowdenin paljastukset. Tematiikka liittyy laajemmin digitaaliseen transformaatioon ja teknologian rooliin journalismissa sekä tiedonvälityksen, lehdistönvapauden ja yksityisyyden muuttuvaan suhteeseen.

Bibliografiset tiedot

Luku

13 / 13 — “Bitit muuttavat maailmaa” (2010-luku)

Kirjoittaja

Kaius Niemi

Teos

Etusivun uutisia

Toimittaja

Unto Hämäläinen

Kustantaja

HS Kirjat

Julkaisuvuosi

2014

Sivuja

300

Sidonta

Kovakantinen

ISBN

978-952-5557-64-0

Kieli

Suomi

Julkaisukonteksti

Helsingin Sanomien 125-vuotisjuhlavuosi

Bitit muuttavat maailmaa

Luku 13, teoksessa Etusivun uutisia — Kaius Niemi, HS Kirjat 2014.

En edelleenkään ole ihan varma, pääsinkö todistamaan jotakin historiallista.

Amerikkalainen ystäväni oli pyytänyt minua viemään vanhan opiskelukaverinsa ja tämän perheen ulos syömään, koska nämä sattuivat piipahtamaan Helsingissä. Niinpä istuin illallisella rikkaan pääomasijoittajan ja hänen matkaseurueensa kanssa ravintolassa Etelärannassa. Seuraavana aamuna joukko oli lentämässä Murmanskiin ja sieltä helikopterilla Kuolan niemimaan itäisimpään erämaakolkkaan, paikkaan, jonka nimi on Ponoi. Lohia oli kuulemma luvassa. Kuin ohimennen pääomasijoittaja mainitsi, että hänellä oli täällä toinenkin projekti. Se liittyi kiinteistoihin, ja hanke oli Kaakkois-Suomessa. Enempää hän ei paljastanut.

Helmikuussa 2009 langanpäät tuntuivat yhdistyvän. Hakukonejätti Google ilmoitti ostavansa Haminan Summassa metsäyhtiö Stora Enson tehdasrakennuksen. Kauppahinta oli 40 miljoonaa euroa. Tehtaassa tehtäisiin konesali, jonne säilöttäisiin internet-palveluiden pyörittämisessä tarvittavaa salaista tietoa.

“Voisiko mikään kiinteistökauppa ajan henkeä tämän nasevammin kiteyttää?” kysyi Helsingin Sanomien toimittaja Olavi Koistinen uutisartikkelinsa alussa.

Summan paperitehdas oli lopetettu vuotta aikaisemmin, ja se oli vienyt työt yli 400 ihmiseltä. Maailma digitalisoitui ja tarvitsi yhä vähemmän sanomalehtipaperia, jota Haminan tehtaat olivat valmistaneet vuodesta 1955. Haminan kaupungilla oli ollut kolme kivijalkaa, jotka kaikki alkoivat s-kirjaimella: Summa, satama ja sotaväki. Nyt niistä ensimmäinen muuttui serveriksi.

Googlen palvelinkeskus oli merkillinen paikka. Tehdashallin kautta kulkevaa bittivirtaa oli mahdotonta ymmärtää ihmismielellä. Päivittäin siellä indeksöitäisiin kymmeniä miljardeja verkkosivuja. Miljardit google-haut kulkisivat joka päivä Summan kautta. Suomenlahden merivedellä viilennetyt serverit puskisivat maailmalle päivittäin myös miljoonia YouTube-videoita.

Digitaalisesti ansaitut rahamiljardit ohittaisivat kuitenkin Suomen. Googlen ydinliiketoiminnasta ei juuri jäisi arvonlisä- tai yhteisöveroja tänne, kriitikot muistuttivat.

LUOTIJUNA Jinghu kiiti toukokuussa 2012 kolmensadan kilometrin tuntivauhilla Pekingistä Shanghaihin. Junan ikkunoista näkyivät keväiset riisipellot, ja niiden takana nousi tasaisena pylväsrivinä satoja rakenteilla olevia pilvenpiirtäjiä.

Kiinalaisista matkustajista yksikään ei katsonut ulos. Jokaisen kädessä oli älypuhelin tai tabletti, ja laitteesta kulki vielä johdot korvakuulokkeisiin. Yksi pelasi peliä, toinen katsoi elokuvaa, mutta suurin osa oli keskittynesti yhteydessä viestipalvelu Sina Weibohon. Samaan aikaan niin tekivät sadat miljoonat muutkin kiinalaiset eri puolilla valtakuntaa.

Näky oli pysäyttävä jopa kännykäihin tottuneelle suomalaiselle. Tällaista olisi pian kotimaassakin. Kohta kaikki olisivat nenä kiinni valkoista valoa hohtavassa pienessä ruudussa.

Suomalaiset ovat jääneet jälkeen siirtymisessä mobiiliin — luultavasti lähinnä siksi, että Nokia ei ollut onnistunut tuottamaan kilpailukykyisiä kosketusnäyttöpuhelimia. Nokialle uskolliset suomalaiset olivat vasta tutustumassa Windows Phonen, Googlen Androidin ja Applen iOS -käyttöjärjestelmien tarjoamiin mahdollisuuksiin. Muutos näkyi kyllä jo Suomen suurimpien mobiilisivustojen sivunäyttöjen tilastoissa. Viikoittain suomalaiset lukivat kymmeniä miljoonia mobiilisivuja enemmän kuin edellisenä vuonna.

Sina Weibo perustettiin vuonna 2010, ja kolmessa vuodessa se oli keräännyt puoli miljardia rekisteröityä käyttäjää. Samaan aikaan Kiina oli pitänyt verkon käytön niin tiukassa kontrollissa kuin se digitaalisena aikana on mahdollista. Vain harvat, lähinnä hyvin koulutetut nuoret, käyttivät ulkomaailman internetiä kontrollin ulkopuolella. He kiersivät Kiinan palomuurin suojatuilla VPN-yhteyksillä. Muurin taakse oli suljettu muun muassa Facebookin ja YouTuben kaltaiset yhteisöpalvelut. Britannian yleisradioyhtiön mukaan Kiina oli palkanut noin kaksi miljoonaa ihmistä seuraamaan ja tarpeen mukaan myös sensuroimaan kansalaistensa digitalisoituvaa arkea. Puolueen kriitikot puolestaan juoksuttivat sensoreita perässään yhä kehittyneemmillä kiertoilmaisuilla Weibon keskusteluissa.

Luotijunassa Pekingistä Shanghaihin tuli mieleen kysymys: voisiko Kiinassa — ehkä sen levottomilta reuna-alueilta, kuten Tiibetistä tai uiguurien asuttamasta Xinjiangista — lähteä liikkeelle samanlainen tapahtumien ketju kuin Tunisiasta loppuvuodesta 2010?

VALKOTUKKAINEN australialaismies nimeltään Julian Assange piti huhtikuussa 2010 tiedotustilaisuutta Washingtonin sydämessä sijaitsevalla National Press Clubilla. Hänen digitaalisiin tietovuotoihin erikoistunut Wikileaks-sivustonsa julkaisi kaksi videoita, joissa amerikkalaiset taisteluhelikopterit ampuivat siviileitä Irakin pääkaupungissa Bagdadissa kesäkuussa 2007.

Mustavalkoinen videomateriaali oli kuvattu konekiväärimiehen näkökulmasta. Videolta nähtiin, kuinka amerikkalaiset sotilaat erehtyvät kohteesta ja surmasivat joukon ihmisiä, muun muassa uutistoimisto Reutersin valokuvaajan Namir Noor-Eldeenin ja tämän autonkuljettajan Saeed Chmaghin.

Kuvamateriaali herätti hetkessä maailmanlaajuisen keskustelun Yhdysvaltojen toimista Irakissa, mutta ei siinä kaikki. Se myös aloitti jättimäisten digitaalisten vuotojen aikakauden.

Kolme kuukautta myöhemmin Wikileaks julkaisi lähes satatuhatta raporttia Afganistanin sodasta. Tietokanta oli täynnä salaisiksi luokiteltua aineistoa, joka kertoi esimerkiksi aseellisten lennokkien käytöstä, siviileihin kohdistuneesta sodankäynnistä ja Taleban-liikkeen iskuista kansainvälisiä joukkoja vastaan.

Tilanne oli täysin poikkeuksellinen. Kymmeniätuhansia pääosin salaisiksi luokiteltuja raportteja oli yhtäkkiä vapaasti kaikkien ihmisten tutkittavana.

Lokakuussa vuodot jatkuivat. Wikileaks julkaisi lähes 400 000 Irakin sotaa käsittelevää kenttäraporttia vuosilta 2004–2009. Näin jättimäistä sotilaallista vuotoa ei ollut nähty koskaan aikaisemmin. Raporteista kävi ilmi tapahtumia, jotka olivat olleet ennestään tuntemattomia tai ainakin vahvistamattomia.

Marraskuun lopussa 2010 Wikileaks alkoi julkaista diplomaattisia asiakirjoja, joiden vuotamisesta epäiltiin vain 22-vuotiasta amerikkalaista sotilasta, jonka nimi oli Bradley Manning. Diplomaattien lähettämiä sähköposteja oli peräti 260 000.

Nyt diplomaatit eri puolilla maailmaa pelkäsivät, mitä amerikkalaisten raporteista kävi ilmi. Myös Suomessa reagoitiin. Ulkoministeri Alexander Stubb kuvaili vuotoa “vastenmieliseksi”. Hän pelkäsi sen johtavan diplomaattien itsesensuurin kasvamiseen. “Olen parhaillaan vuoden viimeisessä EU-ulkoministerkokouksessa Brysselissä. Älkää kertoko kellekään, mutta täälläkin käytävillä kuhistaan Wikileaksista. Vertaillaan eri maiden paljastuksia. Hassua kyllä, kaikki tuntuvat enimmäkseen olevan kiinnostuneita siitä, mitä heidän omasta maastaan on kirjoitettu”, Stubb kirjoitti joulukuun puolivälissä 2010 Helsingin Sanomissa.

SEURAAVANA vuonna alkoi tapahtumasarja, jota ryhdyttiin kutsumaan arabikevääksi. Vuoto vaikutti sen syntymiseen, mutta kuinka paljon, siitä historiantutkijat kiistelevät vielä vuosia. Ensimmäiseksi leimahti Tunisiassa. Amerikkalaiset olivat laatineet paikallisessa suurlähetystössä sähkeitä, jotka julki tullessaan osoittautuivat perin kiusallisiksi dokumenteiksi hallitsijasuvulle. Ne vahvistivat kansan käsityksen dynastian pröystäilevästä elämäntyylistä. Jopa puolet Tunisian liike-elämästä oli yhteyksissä presidentti ja diktaattori Zine el-Abidine Ben Alin sukuun avioliittojen kautta. Tämäkin kävi ilmi Yhdysvaltain silloisen Tunisian-suurlähettilään diplomaattipostista.

Sähkeet lietsoivat kansan raivoa, joka oli jo muutenkin purkautumassa. Kansannousun työkaluina toimivat matkapuhelimet, niiden viestit sekä sosiaalisen median palvelut. Esimerkiksi Facebookista oli tullut tärkeä mielenosoitusten sananlevittäjä, vaikka hallitus oli sensuroinut tiukasti internetiä ja paikallisia viestimiä. Lopulta presidentti Ben Ali syöstiin vallasta tammikuussa 2011.

Mellakointi levisi nopeasti muualle arabimaailmaan, muun muassa Algeriaan, Libanoniin, Jemeniin ja Syyriaan. YouTube-videopalvelusta tai Twitter-viestisovelluksesta oli mahdollista seurata mellakoiden etenemistä lähes reaaliajassa.

Egyptin presidentin Hosni Mubarakin lähes kolmekymmmentä vuotta kestänyt valtakausi päättyi väkivaltaisiin mellakoihin jo ennen kuin helmikuu oli puolivälissä. Samaan aikaan Libyassa leimahti sisällissota, joka johti Muammar Gaddafin surmaamiseen. Syyrian sisällissota jatkuu tätä kirjoitettaessa, ja se on levinnyt myös Irakin puolelle.

KAIKEN LISÄKSI Wikileaks oli vasta alkua. Kesäkuussa 2013 tietotekniikka-asiantuntija Edward Snowden vuoti The Guardian- ja The Washington Post -lehdille tuhansia Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston NSA:n huippusalaisia raportteja.

Venäjälle paenneen Snowdenin vuotamista asiakirjoista kävi ilmi, kuinka NSA keräsi talteen internetin käyttäjien tietoja suosituimmista kansainvälisistä verkkopalveluista, jopa suoraan merikaapeleista. Kuukaudessa NSA pystyi keräämään yli 120 miljardin kännykkäpuhelun tiedot eri puolilla maailmaa. Järjestö oli salakuunnellut ainakin 35 valtionpäämiehen puheluita. Sähköpostit olivat olleet kuin avoimia kirjoja.

Lisäksi järjestö oli tunkeutunut iPhonen käyttämään iOS- sekä Googlen Android-käyttöjärjestelmiin. NSA pystyi keräämään hakkeroimiensa puhelimien tekstiviestit, osoitekirjat ja paikannustiedot.

Kävi myös ilmi, että miljardibudjeteilla toimiva NSA teki yhteistyötä etenkin Britannian signaalitiedustelusta vastaavan GCHQ:n kanssa.

“Kännykät ovat jäljityslaitteita, jotka vain sattuvat soittamaan puheluita”, kuvaili amerikkalainen tietoturva-asiantuntija ja journalisti Jacob Appelbaum Helsingin Sanomien haastattelussa. Hänen mukaansa NSA voisi etäkytkeä minkä tahansa älypuhelimen mikrofonin päälle ja kuunnella, mitä huoneessa puhutaan.

VIIKIN PRISMAN tavarahyllyjen välissä syksyllä 2014 kyberkonflikti ja informaatiosodat Ukrainassa, Israelissa ja Gazassa tuntuvat etäisiltä.

Hypermarketissa on neliömetrejä yli 30 000. Asiakkaita kuitenkin näkyy harvakseltaan. Yhä useampi suomalainen tilaa jo vaatteensa ja tavaransa verkosta. Jopa hypermarketin ruokaostokset voi tilata verkon kautta valmiiksi pakattuina tai jopa suoraan kotiin. Pieniä kivijalkaliikkeitä pitävien kauppiaiden on vaikea hymyillä asiakkaalle, joka tulee sovittamaan kalliin merkkivaatteen liikkeeseen ja lähtee sen jälkeen tilaamaan sen halvemmalla ulkomaisesta verkkokaupasta.

Metsäteollisuus tuottaa yhä enemmän kartonkia. Sen kysyntä on kasvanut sitä mukaa, mitä enemmän kannetaan verkkokaupan ostoksia pahvilaatikoissa koteihin.

Kotonakin moni asia muuttuu kuin huomaamatta. Televisio ja myös työpöydällä oleva kotitietokone jäävät yhä useammin avaamatta. Kirjoituksia luetaan ja videoita katsotaan tableteista ja matkapuhelimista missä tahansa huoneessa. Kännykkä ilmoittaa tuoreimmista HS:n uutisista.

Uusia laitteita ja tapoja viestittelyyn, lukemiseen ja jakamiseen tulee kuin varkain. Älykellot ovat täynnä sensoreita, jotka mittaavat elintoimintoja. Ne muistuttavat, jos liikkuminen tai uni jää liian vähäiseksi. Suomi automatisoituu ja hakee kasvua tehostamalla tuottavuutta. Moni tulevaisuutta pohtiva asiantuntija miettii kuumeisesti, voiko digitalisoituminen viedä ison osan keskiluokan nykyisistä töistä.

Tämän kirjan muste on ehtinyt hädin tuskin kuivua, kun maailma on jo muuttunut. Miten siis vastata kysymykseen, kuinka suomalaisten elämä muuttuu seuraavaksi? Lähitulevaisuuden ennustaminen tuntuu juuri nyt melkein yhtä vaikealta kuin yrittää arvailla, millainen Suomi ja maailma ovat 125 vuoden päästä. ■

KAIUS NIEMI
vastaava päätoimittaja
Helsingin Sanomat