Etusivun uutisia

Etusivun uutisia ilmestyi Helsingin Sanomien 125-vuotisjuhlavuonna 2014. Teos esittelee lehden ja sen edeltäjän Päivälehden kiinnostavimpia uutissivuja ja -kuvia sekä kolmetoista historiallista esseetä, joista kukin käsittelee yhtä vuosikymmentä. Kirjan toimitti pitkän linjan HS-toimittaja Unto Hämäläinen, ja esseiden kirjoittajiin lukeutuivat Hämäläisen lisäksi Ilkka Malmberg, Ritva Liisa Snellman sekä Kaius Niemi, joka kirjoitti viimeisen vuosikymmenluvun esseen ja koko teoksen esipuheen.

Niemi toimi tuolloin Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana (2013–2022). Hänen esipuheensa alkaa henkilökohtaisella muistolla maaliskuun 1999 yöltä — yhtenä hänen ensimmäisistä yövuoroistaan HS:ssä — jolloin EU:n komissio erosi yllättäen ja painokoneet pysäytettiin etusivua varten kesken yön. Brysseliin kirjeenvaihtajaksi Niemi siirtyi vasta myöhemmin (ks. HS-kirjeenvaihtaja 1999–2005). Esipuhe asettuu samaan tematiikkaan kuin koko kirja: miten etusivu on toiminut sanomalehden journalistisena valintana ja ikkunana aikakauteen — broadsheet-vuosikymmenistä digitaaliseen aikaan.

Bibliografiset tiedot

Nimi

Etusivun uutisia

Toimittaja

Unto Hämäläinen

Kirjoittajat

Unto Hämäläinen, Ilkka Malmberg, Ritva Liisa Snellman, Kaius Niemi

Niemen rooli

Esipuhe ja viimeisen vuosikymmenluvun essee

Kustantaja

HS Kirjat

Julkaisuvuosi

2014

Sivuja

300

Sidonta

Kovakantinen

ISBN

978-952-5557-64-0

Kieli

Suomi

Julkaisukonteksti

Helsingin Sanomien 125-vuotisjuhlavuosi

Esipuhe

Etusivun uutisia — Kaius Niemi, HS Kirjat 2014.

Katsoin hätäisesti keskustoimituksen pöydän suuntaan. Kello oli varttia vaille kaksi yöllä. Kirjeenvaihtaja Anna Karismo oli juuri soittanut Brysselistä ja kertonut Euroopan unionin komission eroavan. Painokoneet oli pysäytetty, ja toimitussihteeri Arja Nukarinen teki kiireessä muutoksia Helsingin Sanomien etusivulle. Oli 16. maaliskuuta 1999.

Ensimmäisiä yövuorojani tekevänä nuorena määräaikaisena toimittajana aloin havahtua. Olin päässyt keskelle juuri sellaista tilannetta, joista kirjoitetaan romantisoiden lehdistöhistorioissa.

Arja Nukarinen herätti puhelimella toimituspäällikön ja kertoi, mikä oli tilanne. Etusivu uusiksi — mahdollisimman moneen aamun lehteen! Jokainen ylimääräinen minuutti maksaisi tuhansia markkoja, koska paino ja jakelu seisoivat odottaen päivittämiämme sivuja.

Kun lopulta lähdimme Nukarisen kanssa kolmen jälkeen Ludviginkadun toimituksesta, kadulla tuli ensimmäisenä vastaan Hesarin lehdenjakaja. Katsoimme Arjan kanssa toisiamme. Oliko uutinen ehtinyt noihin nippuihin? Olimmeko tehneet kiireessä virheitä? Entä päätyisikö päivitetty lehti vastaavan päätoimittajan ja kustantajan postiluukkuihin? Toivottavasti päätyisi.

Tietääksemme painokoneet oli pysäytetty edellisen kerran vuosikymmen aikaisemmin.

ETUSIVU ON kuin ikkuna sanomalehden sieluun. Parhaimmillaan se yllättää, hätkähdyttää, hurmaa ja herättää lukijassaan sellaisen kiinnostuksen, ettei lehdestä malta päästää irti.

Etusivu myös järjestää lehden sisältöä. Valintaperusteita ovat esimerkiksi uutisten tärkeys, kiinnostavuus ja visuaalinen voima. Sillä on aina ollut merkitystä, minkä uutisen Helsingin Sanomat on päättänyt nostaa etusivun ykköspaikalle. Niinpä etusivua työstävän toimitussihteerin tai uutispäällikön selän takana on lehden historian kaikkina vuosikymmeninä hyörinyt sekalainen joukko toimittajia, kuvaajia, esimiehiä, toimituspäälliköitä ja päätoimittajia. Kaikilla on ollut vahvat mielipiteensä aihevalinnoista, otsikoista ja kuvista. Rypistettyjä otsapoimuja, viisastelua ja otsikkosanojen loputonta pyörittelyä. Kiroiluakin ja alituista kiirrettä kelloa vastaan.

Kuumaladonnan aikoina kirjaltajat tökkivät kuulemma terävillä puikoillaan liian innokkaiden esimiesten sormia pois painolaattojen ääreltä.

Kilpailu etusivun painotuksista on välillä yltynyt kiivaaksi kiistelyksi. Hiljaisina päivinä on puolestaan haettu epätoivoisella vimmalla etusivulle kovempaa ja kiinnostavampaa uutista. Helsingin Sanomien toimituksessa kerrotaan tarinaa kahdesta esimiehestä, jotka olivat molemmat pyytäneet toimitussihteeriä varaamaan etusivun ykköspaikaan oman toimituksensa skuupille. Deadlinen lähestyessä oli käynyt ilmi, että osastot olivat toisistaan tietämättä olleet julkaisemassa samaa uutista.

Myös parhaita valokuvista on kisattu. Sekä etusivun että sisäsivujen tekijät ovat halunneet ne omille sivuilleen. Perimätiedon mukaan kilpailu oli joskus niin kovaa, että parhaita kuvaprinttejä kätkettiin roskakoreihin etusivua suunnittelevan toimitussihteerin lähestyessä.

TÄHÄN KIRJAAN on valittu Helsingin Sanomien ja sen edeltäjän Päivälehden kiinnostavimpia uutissivuja 125 vuoden ajalta.

Kirjasta huomaa heti, kuinka paljon lehti on muuttunut. Esimerkiksi se paikka, jossa lehti on kertonut tärkeimmät uutisensa, on vaihdellut kovasti. Joskus etusivun uutiset on kerrottu vasta lehden sivulla numero 11.

Suurimman osan historiastaan Päivälehti-Helsingin Sanomat on ilmestynyt ns. broadsheet-koossa. Vaikka tämä kirja on hyvin suurikokoinen, uutissivuja on jouduttu hieman pienentämään, jotta ne on saatu mahtumaan kirjaan.

Mukana on myös pysäyttäviä valokuvia lehden pitkän historian ajalta. Niissä valinnanvaraa oli loputtomasti, sillä Helsingin Sanomien kuva-arkistossa on yli kymmenen miljoonaa valokuvaa.

Kirjassa on myös kolmetoista historiallista esseetä, joista kukin kertoo yhdestä vuosikymmenestä. Nämä tekstit ovat Helsingin Sanomien toimittajien kirjoittamia journalistisia kronikoita.

LEHTI MUUTTUU koko ajan, ja varsinkin se tekee sitä nyt, kun elämme digitaalista aikaa. Etusivun vaatimukset ovat kasvaneet entisestään.

Lehti ei voi enää kertoa eilisen uutisia sellaisenaan, vaan onnistuminen edellyttää yhä enemmän toimituksen omaa itsenäistä aivotyötä. Taustoituksen ja analyysin rooli korostuu aikana, jolloin digitaalinen uutisvirta kertoo koko ajan, kuinka tapahtumat etenevät.

Etusivu on kuin pysäytyskuva. Vanhoja pysäytyskuvia tutkimalla voi sukeltaa historian hetkiin sellaisiin kuin ne aikalaisille esitettiin Päivälehdessä ja Helsingin Sanomissa.

Päivälehden perustajia Eero Erkkoa, Juhani Ahoa ja Arvid Järnefeltiä ajoi journalistinen ja nuorsuomalaisen vapaamielisyyden siivittämä intohimo. Sitä tarvittiin kamppailussa suuriruhtinaan sensuuria ja vuosia kestäneitä taloudellisia vaikeuksia vastaan. Samalla intohimolla toimitetaan Helsingin Sanomia yhä. Mitä enemmän ympärillämme tapahtuu, sitä enemmän on tarvetta erinomaiselle journalismille.

KAIUS NIEMI
vastaava päätoimittaja
Helsingin Sanomat