Media, demokratia ja tekoäly Euroopan murroksessa

Eurooppa-foorumi 2026 kokoaa Turkuun päättäjiä, tutkijoita, median edustajia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia keskustelemaan Euroopan tulevaisuudesta. Yksi keskusteluista käsittelee median, demokratian ja tekoälyn suhdetta aikana, jolloin tiedon tuottaminen, jakelu ja kulutus muuttuvat nopeammin kuin kertaakaan internetin historian aikana.

Tämä sivu ei ole tapahtumaraportti. Se on yritys jäsentää yksi kysymys, joka on noussut yhä useammin esiin keskusteluissa median, teknologian ja yhteiskunnan tulevaisuudesta:

Median stressitesti 2030

Finanssikriisin jälkeen pankkeja alettiin stressitestata. Tarkoituksena oli selvittää, kestävätkö ne samanaikaisia kriisejä: taantumaa, luottotappioita, korkojen nousua ja markkinahäiriöitä.

Ajatus on yksinkertainen. Jos yhteiskunnan kannalta kriittinen instituutio ei kestä painetta, ongelma pitää tunnistaa ennen kuin kriisi alkaa.

Sama kysymys pitäisi nyt esittää medialle.

Yksittäinen mediaorganisaatio voi selviytyä tällaisesta muutoksesta. Kysymys kuuluu, selviääkö siitä koko tiedonvälityksen kokonaisuus.

Tämä ei ole vain median ongelma. Se on demokratian ongelma.

Demokratian näkymätön infrastruktuuri

Demokratiasta keskustellaan usein vaalien, puolueiden ja instituutioiden kautta. Todellisuudessa demokratia tarvitsee myös toisenlaisen infrastruktuurin. Se tarvitsee yhteisen käsityksen siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

Kun kansalaiset tekevät päätöksiä, he tarvitsevat tietoa. Kun yritykset investoivat, ne tarvitsevat tietoa. Kun hallitukset tekevät turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, ne tarvitsevat tietoa.

Luotettava tiedonvälitys ei siis ole vain yksi toimiala muiden joukossa. Se on järjestelmä, jonka varaan suuri osa yhteiskunnan päätöksenteosta rakentuu. Juuri siksi median tulevaisuus ei ole vain media-alan kysymys. Se on turvallisuuskysymys. Se on kilpailukykykysymys. Se on demokratiakysymys.

Tekoäly muuttaa tiedonvälityksen rakenteita

Internet muutti tiedon jakelua. Generatiivinen tekoäly muuttaa tiedon löytämistä. Tämä ero on ratkaiseva.

Aikaisemmin käyttäjä haki tietoa, vertaili lähteitä ja muodosti käsityksensä niiden perusteella. Yhä useammin käyttäjä saa valmiin vastauksen. Kielimalli kokoaa tiedon, tiivistää sen ja tarjoaa johtopäätöksen.

Tämä tekee tiedonhausta nopeampaa. Samalla se muuttaa perusteellisesti journalistisen sisällön asemaa. Kysymys ei ole enää vain siitä, kuka tuottaa laadukasta sisältöä. Kysymys on myös siitä, kuka näkyy tekoälyjärjestelmien muodostamissa vastauksissa.

Tästä syystä median tulevaisuutta ei voi enää tarkastella erillään tekoälystä. Eikä tekoälyä voi tarkastella pelkkänä teknologiakysymyksenä. Kyse on tiedon infrastruktuurista — ja siitä, kenen geopoliittisessa ja teknologisessa ympäristössä eurooppalainen julkinen keskustelu jatkossa tapahtuu.

Euroopan todellinen haaste

Eurooppalaisessa teknologiakeskustelussa huomio kohdistuu usein sääntelyyn. Sääntely on tärkeää. Mutta Euroopan keskeinen haaste ei välttämättä ole sääntelyn puute. Se voi olla osaamisen ja oman teknologian puute.

Jos tulevaisuuden tiedonvälitys rakentuu kielimallien, datan, laskentakapasiteetin ja digitaalisen infrastruktuurin ympärille, Euroopan on kyettävä rakentamaan myös omaa osaamistaan näillä alueilla. Muuten eurooppalaiset yhteiskunnat voivat päätyä tilanteeseen, jossa ne säätelevät järjestelmiä, joita ne eivät itse rakenna.

Tämä tekee teknologisesta suvereniteetista enemmän kuin teknologiapolitiikkaa. Se tekee siitä demokratiapolitiikkaa. Ja lopulta turvallisuuspolitiikkaa.

Median stressitestin viisi kysymystä

Vuoden 2030 median stressitesti voidaan tiivistää viiteen kysymykseen. Ne eivät ole ennusteita vaan tapa jäsentää, mitä kannattaa tarkkailla nyt.

1. Kestääkö journalismin liiketoimintamalli? Mistä tulee se raha, jolla journalismia tehdään, kun mainostulot virtaavat alustoille ja tilausmallit eivät enää kasva?
2. Kestääkö yleisön luottamus? Säilyykö ammattimaisen median erottuvuus, kun AI-generoitu sisältö muistuttaa pinnalta journalismia?
3. Kestääkö journalistinen osaaminen? Onko toimituksissa kykyä käyttää tekoälyä työkaluna sortumatta sen tuottamiin virheisiin? Kestääkö syvällinen tutkiva journalismi tekoälyn nopeuttaman pintauutisoinnin paineen?
4. Kestääkö AI-välitteinen jakelu? Päätyykö journalismi AI-välitteisen tiedonhaun lähteeksi vai jääkö se algoritmien jalkoihin?
5. Kestävätkö pienet kielialueet? Selviävätkö pienet kieliyhteisöt globaalin sisältötalouden paineessa, jos kielimallit, data ja jakelu ovat muiden käsissä?

Median stressitesti ei ole akateeminen harjoitus. Se on kokonaisturvallisuuden harjoitus. Jos vastaus johonkin yllä olevista kysymyksistä on huolestuttava, se on huolestuttava demokratian näkökulmasta.

Moderaattorin tausta

Niemen tausta yhdistää median, johtamisen ja teknologisen muutoksen näkökulmia. Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 2013–2022 hän johti Pohjoismaiden suurinta päivälehteä digitaalisen murroksen aikana. Nykyisessä roolissaan Miltton Groupin partnerina ja varatoimitusjohtajana hän työskentelee tekoälyn ja johtamisen kysymysten parissa. Hän on myös Toimittajat ilman rajoja Suomi ry:n puheenjohtaja, mikä tuo paneeliin lehdistönvapauden ja riippumattoman journalismin näkökulman.

Mitä päättäjien pitäisi ymmärtää?

Päättäjille keskeinen viesti on, että onnistunut mediapolitiikka lisää yhteiskunnan vakautta ja kansalaisten osallisuutta. Riippumattoman journalismin toimintaedellytykset, tekoälylukutaidon ja medialukutaidon rakentaminen sekä eurooppalaisten AI-kyvykkyyksien kehittäminen ovat osa demokratian resilienssiä. Pelkkä sääntely ilman investointeja kyvykkyyksiin jättää Euroopan strategisesti riippuvaiseksi muista.

Päättäjien on myös tunnistettava, että tekoälylukutaito on kansalaistaito. Se on osa medialukutaitoa ja osa kokonaisturvallisuutta. Sen rakentaminen vaatii koulutusjärjestelmän, median ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä.

Mitä mediaorganisaatioiden pitäisi tehdä?

• Rakentaa AI-strategia, jossa tekoäly nähdään journalistisen laadun ja tehokkuuden vahvistajana, ei korvaajana.
• Investoida osaamiseen sekä toimituksessa että teknologia- ja liiketoimintapuolella. AI-lukutaito on koko organisaation kysymys.
• Kehittää datakyvykkyyksiä, jotta omaa journalistista dataa voidaan käyttää strategisesti ja eettisesti.
• Rakentaa luottamusta avoimuudella siitä, miten tekoälyä käytetään journalistisessa työssä ja mihin sitä ei käytetä.
• Vaalia journalistista laatua erottautumiskeinona AI-generoidun sisällön tulvassa. Laatu on kestävin kilpailuetu.
• Etsiä uusia jakelumalleja, joissa journalistinen sisältö tunnistuu ja siteerataan AI-välitteisessä tiedonhaussa.

Mitä voi muuttua vuoteen 2030 mennessä?

Seuraavat kuvaukset ovat skenaarioita, eivät ennusteita. Niiden tarkoitus on jäsentää keskustelua siitä, millaisiin muutoksiin kannattaa varautua.

Tiedonhaku voi siirtyä yhä vahvemmin AI-välitteiseksi. Hakukoneet ovat jo osin muuttumassa vastauskoneiksi, ja tämä kehitys voi vahvistua vuoteen 2030 mennessä. Tällöin journalistisen sisällön näkyvyys riippuu yhä enemmän siitä, miten kielimallit ja agenttijärjestelmät sitä käsittelevät. Tämä on sekä riski että mahdollisuus: laadukas, hyvin jäsennelty ja läpinäkyvästi tuotettu journalismi voi muodostua AI-järjestelmien ensisijaiseksi lähteeksi.

Teknologinen suvereniteetti voi nousta yhdeksi Euroopan kilpailukyvyn ydinkysymyksistä. Kansalliset ja eurooppalaiset kielimallit, omat pilvi-infrastruktuurit ja luotettavat dataketjut ovat strategisia valintoja, joiden seuraukset ulottuvat pitkälle 2030-luvulle. Luottamuksesta voi muodostua aiempaa selvempi kilpailutekijä sekä yrityksille että valtioille.

Median liiketoimintamallit voivat jäsentyä uudelleen. Pelkkä mainostulo tai tilaustulo ei välttämättä riitä; on mahdollista, että tarvitaan yhdistelmiä, joissa institutionaalinen rahoitus, lisensointi AI-järjestelmille, yhteisösidos ja palvelutuotanto muodostavat kestävämmän pohjan journalismille.

Vastakkaiset näkökulmat ja jännitteet

Rehellinen keskustelu vaatii myös vastakkaisten argumenttien tunnustamista.

• Tarvitaanko eurooppalaisia kielimalleja? Osa asiantuntijoista katsoo, että globaaleihin malleihin tukeutuminen on tehokkaampaa kuin kalliit kansalliset hankkeet. Vasta-argumentti: ilman omia malleja Eurooppa luovuttaa keskeisen infrastruktuurinsa muille toimijoille.
• Hidastaako sääntely innovaatioita? Osa katsoo, että EU:n AI-asetus jarruttaa eurooppalaista kilpailukykyä. Vasta-argumentti: hyvin suunniteltu sääntely luo luottamuksen, joka on kilpailuetu globaaleilla markkinoilla.
• Voiko media säilyä riippumattomana alustataloudessa? Osa katsoo, että alustatalouden epäsymmetria tekee riippumattomuudesta mahdotonta. Vasta-argumentti: riippumattomuus on jatkuva työ ja neuvottelu, ei kerran saavutettu tila.
• Korvaako tekoäly journalistista työtä? Osa pelkää laajamittaista automatisaatiota. Vasta-argumentti: tekoäly korvaa osan rutiineista, mutta kasvattaa tarvetta laadulle, kontekstille ja journalistiselle harkinnalle.
• Onko Eurooppa jäämässä jälkeen? Osa katsoo, että kilpailu Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa on jo hävitty. Vasta-argumentti: Euroopalla on mahdollisuus rakentaa oma mallinsa Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalle nojaten oikeusvaltioon, datan laatuun, monikielisyyteen ja yhteiskunnalliseen luottamukseen.

Kaius Niemen näkemys tiivistettynä

Luotettava tiedonvälitys ei ole media-alan kysymys vaan Euroopan turvallisuuden infrastruktuuria. Demokratian tulevaisuus, teknologinen suvereniteetti ja journalismin elinvoima ovat sama strateginen kysymys. Tekoäly muuttaa tiedonvälityksen rakenteita nopeammin kuin media itse ehtii uudistua, joten Euroopan on samanaikaisesti rakennettava omia AI-kyvykkyyksiä, vahvistettava myös aikuisten medialuku- ja tekoälylukutaitoja sekä huolehdittava riippumattoman journalismin toimintaedellytyksistä. Luottamus on tulevaisuuden kestävin kilpailuetu yrityksille, instituutioille ja valtioille. Tekoäly on johtamiskysymys ennen kuin se on teknologiakysymys.

Paneelissa keskusteltavia ajankohtaisia aiheita

Eurooppa-foorumin paneelin tavoitteena ei ole vain kuvata median murrosta, vaan jäsentää sitä, millaisia valintoja Euroopassa on tehtävä seuraavien vuosien aikana. Keskustelun lähtökohtana on kysymys median elinkelpoisuudesta: millä edellytyksillä riippumaton journalismi voi toimia taloudellisesti kestävällä tavalla tilanteessa, jossa mainosmarkkina on siirtynyt globaaleille alustoille ja yleisöjen ajankäyttö hajautuu.

Riippumattoman journalismin toimintaedellytykset liittyvät suoraan demokratian toimivuuteen. Paneelissa on syytä tarkastella, miten toimituksellinen riippumattomuus, monipuolinen mediakenttä ja alueellinen kattavuus voidaan turvata eri Euroopan maissa. Samalla on tärkeää tunnistaa, että median rakenteet vaihtelevat merkittävästi jäsenmaiden välillä, mikä tekee yhteisten ratkaisujen löytämisestä haastavaa mutta välttämätöntä.

Tekoäly muuttaa sekä journalismin tuotantoa että jakelua. Sisällöntuotannossa tekoäly voi tehostaa toimitusten työtä, mutta samalla se nostaa esiin kysymyksiä laadusta, vastuusta ja läpinäkyvyydestä. Jakelussa algoritmit määrittävät yhä enemmän, mitä sisältöjä yleisöt kohtaavat. Paneelissa on perusteltua pohtia, miten nämä muutokset vaikuttavat journalistisen työn arvoon ja näkyvyyteen sekä siihen, miten yleisöt löytävät luotettavaa tietoa.

Eurooppalaiset ja kansalliset kielimallit ovat keskeinen osa tätä keskustelua. Suurten globaalien toimijoiden kehittämät mallit eivät välttämättä huomioi eurooppalaisten kielten ja kulttuurien erityispiirteitä. Siksi kysymys omien kyvykkyyksien rakentamisesta nousee keskiöön: miten Eurooppa voi kehittää omia teknologisia ratkaisujaan, jotka tukevat monikielisyyttä ja paikallista sisältöä.

Tämä liittyy laajempaan jännitteeseen sääntelyn ja kyvykkyyksien rakentamisen välillä. Eurooppa on perinteisesti vahva sääntelyssä, mutta pelkkä sääntely ei riitä, jos teknologinen kehitys tapahtuu muualla. Paneelissa on tärkeää tarkastella, miten sääntely ja investoinnit tutkimukseen, innovaatioihin ja infrastruktuuriin voivat täydentää toisiaan.

Tekijänoikeudet ja alustatalous muodostavat oman keskeisen kokonaisuutensa. Journalismin sisältöjä hyödynnetään yhä laajemmin eri alustoilla ja tekoälyjärjestelmissä, mikä herättää kysymyksiä korvauksista ja oikeudenmukaisesta arvonjaosta. Paneelissa voidaan tarkastella, millaisia malleja Euroopassa on kehitetty ja miten niitä voitaisiin vahvistaa.

Mediakasvatus ja tekoälylukutaito ovat keskeisiä tekijöitä siinä, miten kansalaiset navigoivat muuttuvassa mediaympäristössä. Keskustelussa on syytä huomioida, että kyse ei ole vain nuorista, vaan koko väestöstä. Aikuisten medialukutaito ja kyky ymmärtää tekoälyn toimintaa vaikuttavat suoraan siihen, miten yhteiskunnallinen keskustelu rakentuu.

Lehdistövapauden rakenteet ovat edelleen keskeinen osa eurooppalaista arvopohjaa, mutta niiden toteutuminen ei ole itsestään selvää. Paneelissa voidaan tarkastella, millaisia paineita lehdistövapaus kohtaa eri maissa ja miten näihin haasteisiin voidaan vastata sekä kansallisella että EU-tasolla.

Median stressitesti on ajankohtainen näkökulma: miten mediakenttä kestää kriisejä, kuten geopoliittisia jännitteitä, pandemioita tai taloudellisia shokkeja. Tämä liittyy suoraan demokratian resilienssiin ja siihen, miten nopeasti ja luotettavasti tieto välittyy kriisitilanteissa.

Lopuksi keskustelussa on syytä huomioida EU:n poliittinen aikataulu. Ennen vuoden 2029 eurovaaleja on olemassa ikkuna, jossa voidaan tehdä merkittäviä päätöksiä median, teknologian ja demokratian tulevaisuudesta. Paneelin tehtävänä on tunnistaa, millaisia valintoja tämä ikkuna edellyttää ja miten niitä voidaan edistää.

Medialukutaito ei ole vain koululaisten asia

Suomea pidetään usein yhtenä maailman vahvimmista medialukutaidon maista. Keskustelu keskittyy kuitenkin usein lapsiin ja nuoriin. Tekoälyn aikakaudella yhtä tärkeä kysymys on aikuisten kyky arvioida tietoa, tunnistaa lähteitä ja ymmärtää, miten algoritmit vaikuttavat siihen, mitä näemme ja mitä emme näe.

Generatiivinen tekoäly on muuttamassa tiedonhakua. Yhä useammin ihmiset eivät siirry alkuperäiseen lähteeseen vaan lukevat tekoälyjärjestelmän tuottaman yhteenvedon. Tämä lisää tarvetta ymmärtää, mistä tieto tulee, miten sitä on tuotettu ja millaisia rajoituksia siihen liittyy. Sama logiikka koskee myös johtamista, jota käsitellään tarkemmin Leading in the AI Era -podcastissa ja SuomiAreena 2026 -keskustelussa.

Tekoälylukutaito ja medialukutaito eivät ole enää erillisiä asioita. Ne muodostavat uuden kansalaistaidon, joka vaikuttaa sekä yksilöiden että yhteiskuntien kykyyn tehdä perusteltuja päätöksiä. Aihetta käsitellään laajemmin sivulla Tekoäly ja teknologia.

Keskustelun lähtökysymys

Eurooppa-foorumin keskustelu lähtee kysymyksestä, joka yhdistää median, demokratian, turvallisuuden ja teknologian. Jos yhä suurempi osa tiedosta löydetään algoritmien ja tekoälyjärjestelmien kautta, miten varmistetaan, että luotettava journalismi säilyy näkyvänä, elinkelpoisena ja yhteiskunnallisesti vaikuttavana?

Kysymys ei koske vain media-alaa. Se koskee Euroopan kykyä ylläpitää yhteistä tilannekuvaa, tehdä päätöksiä epävarmuuden keskellä ja säilyttää kansalaisten luottamus instituutioihin.

Keskustelun taustalla ovat kokemukset sekä median murroksesta että tekoälyn käyttöönotosta organisaatioissa, joita on käsitelty muun muassa podcasteissa ja Miltton Groupin Agentic State -työssä.

Panelistit

• Li Andersson — Europarlamentaarikko (Vasemmistoliitto).
  Tuo keskusteluun EU-tason poliittisen näkökulman demokratian, koulutuksen ja teknologian sääntelyn kysymyksiin.
• Marjaana Varmavuori — Vt. puheenjohtaja, Suomen Journalistiliitto.
  Tuo keskusteluun journalistien työn edellytysten ja riippumattoman journalismin näkökulman.
• Sami Tenkanen — Toimitusjohtaja, Bauer Media.
  Tuo keskusteluun kaupallisen mediatoimialan rakenteellisen näkökulman ja kysymykset alustataloudesta ja median liiketoimintamalleista.
• Eero Salojärvi — Erityisasiantuntija, mediapolitiikka — Liikenne- ja viestintäministeriö.
  Tuo keskusteluun mediapolitiikan, sääntelyn ja median toimintaedellytysten näkökulman.
• Kaius Niemi — Moderaattori — varatoimitusjohtaja, Miltton Group; puheenjohtaja, Toimittajat ilman rajoja Suomi ry.
  Niemi tuo keskusteluun kokemusta mediasta, johtamisesta ja tekoälyn strategisesta käyttöönotosta.

Aihe liittyy myös näihin kokonaisuuksiin

Johtopäätös