Minun Itämereni: Miksi Kaius Niemen seinällä on kartta vuodelta 1692? (2020)

Tiivistelmä

Kaius Niemi keskustelee John Nurmisen Säätiön Minun Itämereni -podcastissa 4.12.2020 toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardtin haastattelemana suhteestaan Itämereen, antiikkisten karttojen keräilystä, Itämeren ekologisesta tilasta ja meren geopoliittisesta merkityksestä. Niemi avaa, miksi hänen seinällään on antwerpeniläisen kartografi Jacques Peetersin kartta vuodelta 1692 — kartta, jossa Kalifornia on saari ja Pohjois-Amerikan luoteisosa merkitty parts unknown — ja miten antiikkisia karttoja on käytetty ja käytetään yhä territoriaalisten oikeuksien todisteina ja informaatiovaikuttamisen välineinä, kuten Olaus Magnuksen Carta Marinassa (1539). Hän kuvaa Itämeren maailman liikennöidyimpänä, matalana ja haavoittuvana sisämerenä, jossa kohtaavat ekologiset uhat, kaasuputket, NATO-rajat, Venäjän ja Kiinan suurvaltaintressit sekä HELCOM-yhteistyö. Niemi nostaa esiin Helsingin Sanomien Trump–Putin-huippukokouksen aikaisen Land of Free Press -kampanjan kesältä 2018 ja yhdistää lehdistönvapauden, demokraattisen resilienssin ja Itämeren suojelun samaksi avoimen yhteiskunnan tehtäväksi.

Kuuntele jakso: John Nurmisen Säätiön sivulla → · Spotify · Apple Podcasts.

Pääteemat (main topics)

• Itämeri (Baltic Sea) — matala, suljettu, haavoittuva sisämeri ja maailman liikennöidyimpiä merialueita.
• Antiikkiset merikartat ja kartografia — keräily, sukellus menneisyyteen, kartat aikakautensa tieto- ja valtarakenteiden peilinä.
• Informaatiovaikuttaminen ja propaganda — kartat infosodan välineinä Olaus Magnuksesta nykypäivän nettitrolleihin.
• Lehdistönvapaus — Helsingin Sanomien Land of Free Press -kampanja Trump–Putin-huippukokouksessa 2018.
• Geopoliittiset jännitteet — Nord Stream -kaasuputki, Baltian NATO-jäsenyys, Pietarin strateginen sijainti, Venäjän ja Kiinan intressit.
• HELCOM ja ympäristönsuojelu — rantavaltioiden yhteistyö Itämeren ekologisen tilan parantamiseksi.
• Ekologinen vastuu tuleville sukupolville — leväkukinnat, ravinnekuorma, kipsikäsittely, öljyturmariski.
• Merenkulku ja kauppareitit — Itämeri 'highwaynä', Hansa-ajan jatkumo modernissa muodossa.
• Mediajohtaminen ja demokraattinen yhteiskunta — vastaavan päätoimittajan rooli näköalapaikalla.
• Historiallinen muisti — talonpoikaispurjehdus, Ruotsinsalmen taistelut, Krimin sodan pommitukset, Suomenlinna.

Mainitut henkilöt

• Kaius Niemi — Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja, podcastin vieras.
• Annamari Arrakoski-Engardt — John Nurmisen Säätiön toimitusjohtaja, podcastin juontaja.
• Juha Nurminen — John Nurmisen Säätiön perustaja, karttojen ja meren tietäjä.
• Marjo Nurminen — kirjailija, teoksen Itämeren tarina — karttojen matkassa keskiajalta nykyaikaan tekijä.
• Olaus Magnus — ruotsalainen katolinen kirkonmies ja historioitsija, Carta Marinan (1539) tekijä.
• Jacques Peeters — antwerpeniläinen kartografi, jonka 1692 kartta on Niemen seinällä (Kalifornia saarena, luoteisosa 'parts unknown').
• Herman Moll — 1720-luvun kartografi, Koillisväylä- ja Napapiirikartan tekijä.
• A. E. Nordenskiöld — suomalaissyntyinen tutkimusmatkailija, joka kulki Koillisväylän 150 vuotta Mollin kartan jälkeen.
• Seppo Knuuttila — Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Itämeren erikoisasiantuntija.
• Kristian IV (Tanska), Katariina II (Venäjä), Kustaa II Aadolf (Ruotsi) — hallitsijat, joille kartat olivat hallinnon ja verotuksen välineitä.
• Vladimir Putin ja Donald Trump — Helsingin huippukokous 2018, Land of Free Press -kampanjan kohde.

Mainitut organisaatiot

• John Nurmisen Säätiö — Itämeren suojelun keskeinen toimija Suomessa, podcastin tuottaja.
• Helsingin Sanomat — Suomen suurin päivälehti, Niemen työnantaja 2013–2022.
• Helsingin Sanomain Säätiö — sananvapaussäätiö, John Nurmisen Säätiön kumppani vuoden 2018 karttanäyttelyssä.
• HELCOM — Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio.
• Suomen ympäristökeskus (Syke) — Seppo Knuuttilan kotiorganisaatio, Itämeren tila-asiantuntija.
• NATO — Baltian maat jäseninä, Itämeren turvallisuusjännitteiden viitekehys.
• Satakunnan museo — John Nurmisen Säätiön karttanäyttelyn paikka talvella 2020.
• Vasa-museo (Tukholma), Merimuseo (Kotka) — Itämeren historiallisen muistin paikkoja.
• Kalmarin unioni — historiallinen valtioliitto, jonka kautta Tanskan Kristian IV hallitsi suurta osaa Itämerta.

Mainitut paikat

• Itämeri, Suomenlahti, Pohjanlahti, Ahvenanmaa
• Suomenlinna, Harmaja, Vallisaari, Kuninkaansaari, Suvisaaristo (Espoo), Kapellskär, Utö, Bengtsår (Hanko)
• Kivisaari / Laakapaasi / Flathällan (Niemen lempipaikka)
• Gotlanti, Viron rannikko, Pietari, Tukholma, Kotka, Ruotsinsalmi
• Rooma, Antwerpen, Kalifornia, Koillisväylä, Napapiiri, Tiibet, Kiina, Seattle, Kanada
• Pariisi, Helsinki — Trump–Putin-huippukokouksen 2018 näyttämö

Teemat (themes)

• Sananvapaus ja lehdistönvapaus
• Informaatiovaikuttaminen, disinformaatio, propaganda
• Demokraattinen resilienssi ja avoin yhteiskunta
• Ympäristöpolitiikka ja Itämeren yhteistyö
• Autoritarismi, salainen poliisi, ympäristön rajat autoritaariselle hallinnolle
• Media-etiikka ja journalismin rooli
• Historiallinen muisti, merihistoria, marine arkeologia
• Ekologinen vastuu tuleville sukupolville
• Pohjois-Eurooppa, pohjoinen ulottuvuus
• Merikauppa Hansasta moderniin merilogistiikkaan
• Turvallisuuspolitiikka, kaasuputket, NATO-jäsenyys
• Karttojen poliittinen käyttö ja territoriaaliset vaatimukset
• Itämeri-jatkumo ↔ Balkan/Bosnia/Kosovo -jatkumo: ks. Helena Ranta — Ihmisen jälki (2008) — saman aikakauden human rights / war crimes -arkisto, jossa Itämeren reuna-alueiden (Viro, Latvia, Liettua, Pietari) geopoliittinen jännite kohtaa Niemen kenttätyön kontekstin.

Avainlainaukset

"Karttojen kautta vanhoja, antiikkisia karttoja saatetaan jopa nykyaikanakin vielä käyttää hyväksi, jos halutaan todistaa jonkinlaisia territoriaalisia oikeuksia ja niin edelleen. Jopa satoja vuosia, puolen tuhatta vuotta tai enemmänkin, jos vaikka aika on kulunut, niin näillä karttoilla saattaa siltikin olla edelleen poliittinen arvo."

— Kaius Niemi, podcastin avaussitaatti

"Me pystytään piirtämään karttaa eteenpäin ajassa, mutta me ei nähdä moniakaan niitä isoja pohjavirtoja ja asioita, jolloin itse asiassa se meidän näkymä maailmaan saattaa olla hyvinkin yhtä vaillinainen kuin mä katson esimerkiksi vaikka jotain 1600–1700-luvun karttaa, jossa esimerkiksi on vaan kirjoitettu auki, että jotkut alueet on 'parts unknown'."

— Kaius Niemi karttojen ja digitaalisen ajan rinnastuksesta

"Itämeri on ikään kuin semmoinen highway. Siellä tavallaan tapahtuu myös sen takia paljon. Siellä on paljon ikään kuin sotilaallisia ulottuvuuksia. Sieltä kulkee kaasuputki. Se on kuitenkin Venäjän toiseksi suurimman kaupungin, entisen pääkaupungin, niin kuin Pietarin pussin perällä."

— Niemi Itämeren geopoliittisesta luonteesta

"Olisi ihme, jos me ei pystyttäisi ikään kuin jatkamaan tätä myönteistä kehitystä. Mutta se edellyttää poliittista tahtotilaa, se edellyttää sitä, että ymmärretään, että me ollaan vastuuvelvollisia tuleville sukupolville."

— Niemi HELCOM-yhteistyöstä

"Se pelottava skenaario voisi olla, että tämä Itämeri yhdistäisi meitä jonkun esimerkiksi öljyturman kautta. Jos me katsotaan, että 30 000 tonnia esimerkiksi öljyä jostain öljyturmasta valuisi mereen, niin meillä on koko Suomenlahden pinta käytännössä öljyn peitossa."

— Niemi suurimmasta ekologisesta uhasta

"Olin todella ylpeästi suomalainen ja Helsingin Sanomien tilaaja, kun näin sen kampanjan: 'Mr. President, welcome to the land of free press.'"

— Arrakoski-Engardt Helsingin Sanomien Land of Free Press -kampanjasta 2018

"Putin lakkautti Venäjän viimeisen uutistoimiston, tai että Trump on kutsunut lehdistöä kansan viholliseksi… noin 2 500 juttua ympäri maailmaa kirjoitettiin tästä kampanjasta, noin miljardi ihmistä tavalla tai toisella pääsi kokemaan tai näkemään sitä."

— Niemi Land of Free Press -kampanjan tavoittavuudesta

"Mikään hallinto ei kestä sellaista kuormaa loppupeleissä, vaikka sitä kuinka salaisen poliisin tai epädemokraattisin keinoin hallitsisi."

— Niemi autoritaaristen hallintojen ympäristörajoista

"Jacques Peetersin kartta vuodelta 1692, mikä mulla on seinällä, jossa tämä antwerpeniläinen kartografi on kuvannut Pohjois-Amerikan niin, että Kalifornia on saarena… Ne kertovat jotenkin hätkähdyttävällä tavalla siitä, miten vähän maailmasta on tiedetty. Ja samalla siitä, että on uskallettu myös sanoa ja näyttää se, mitä ei tiedetä."

— Niemi lempikartastaan

Täysi transkripti

Lähde: John Nurmisen Säätiö, Minun Itämereni -podcast, jakso julkaistu 4.12.2020. Litterointi alkuperäisen mukaan; pieniä luettavuuskorjauksia.

Avaus

Kaius Niemi: Karttojen kautta vanhoja, antiikkisia karttoja saatetaan jopa nykyaikanakin vielä käyttää hyväksi, jos halutaan todistaa jonkinlaisia territoriaalisia oikeuksia ja niin edelleen. Jopa satoja vuosia, puolen tuhatta vuotta tai enemmänkin, jos vaikka aika on kulunut, niin näillä karttoilla saattaa siltikin olla edelleen poliittinen arvo.

Annamari Arrakoski-Engardt: Tämä on John Nurmisen säätiön Minun itämereni -podcast. Minä olen säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt. Vieraanani on tänään Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi. Tervetuloa podcastiin, Kaius.

Kaius Niemi: Kiitokset.

Annamari Arrakoski-Engardt: Koska olit viimeksi merellä?

Kaius Niemi: Mä olin itse asiassa viime viikolla, alle viikko sitten olin merellä. Kävin tuolla ulkoluodoilla oikeastaan siinä ihan Suomenlinnan eteläpuolella. Tämähän on mahtavaa aikaa. Siellä on aika vähän ihmisiä enää liikkeellä tässä vaiheessa. Sitten tulee vähän talven ja syksyn semmoinen jylhyys sinne jo mukaan ja niin edelleen. Siellä on kiva näitä kierrellä. Osa siellä on sitten myrskytaimenta hakemassa. Siellä on linnustajia ja niin edelleen. Harmaja siinä valomerkkejä näyttää ympäriinsä. Siellä on ihan kiva olla.

Annamari Arrakoski-Engardt: Kuulostaa myös hyvin runolliselta. Siinä on helposti moni eri taiteen muoto tulee mieleen, kun sun viimeistä meriretkiä kuuntelee. Tässä podcastissa on vieraana ihmisiä, joille Itämeri on henkilökohtaisesti tärkeä. Mikä on kaikkein tärkein Itämeri hetkesi tai Itämereen liittyvä muistosi?

Lapsuuden Itämeri-muisto

Kaius Niemi: Tämä on itse asiassa aika vaikea, koska niitä on niin hirveän monia erilaisia. Voisin kertoa vaikka 1980-luvun lopulla, kun perheen kanssa olin kovassa myrskyssä ylittämässä Kapellskäristä Utöseen yli 23 metrin sekuntissa puhaltavan tuulen kanssa veneellä. Siitä selvittiin. Tai siitä, kun olen ensimmäisen kerran laskeutunut sukeltamaan laitteilla Espoon Suvisaariston tienoilla ja niin edelleen.

Mutta ehkä se kuitenkin sellainen avainkokemus voi olla siinä, kun olen ehkä 6–7-vuotiaana ollut isän kanssa veneellä. Sitten olen laskenut tällaisen juksan, jossa on monta koukkua sinne veteen. Silloin suolapussin jälkeen siellä on tullut varmaan kolme turskaa, saattaa tulla kerralla, niin että isä joutui poikaansa auttamaan, että sai ylipäätään ne isot vonkaleet sinne veneeseen. Me tarvittiin itse asiassa kottikärry, kun me saarelle niitä tuotiin ja sitten savustettiin ja jaettiin sitten muille naapureille siinä hyvät turskat.

Siitä on jäänyt aika kiva fiilis. Ehkä se just sen saman suolapussin aikana, kun oli meduusoja aika paljon, oli silloin niiden käteen ottaminen ja takaisin veteen laskeminen oli kyllä aika jännää pienelle pojalle.

Annamari Arrakoski-Engardt: Huikeat muistot noista medusoista itse asiassa, kun sä mainitset ne, niin mut tulee mieleen monetkin kesät teatterileirillä Bengtsårissa siellä Hangon kärjessä. Vapaa-hetkinä draamaharjoituksista niin tietenkin piti käydä uimassa ja rohkeammat sitten heitteli toistensa päälle meduusoja. Sehän on mitä inhottavin vapaa-ajan harrastus.

Kaius Niemi: Se kuulostaa siltä jo.

Karttoihin ja keräilyyn

Annamari Arrakoski-Engardt: Mutta mennään näistä hyvistä itämerimuistoista eteenpäin. Palataan merellä käyntiin ja purjehdukseen hetken kuluttua myöhemmin, mutta mennään hetkeksi karttojen maailmaan. Se on maailma, Kaius, jossa kun me ensimmäisen kerran tapasimme, niin heti pulpahti kartat puheenaiheeksi. Ne on meillä myös tänä vuonna ollut jo Nurmisen säätiössä puheenaiheena, kun Marjo teki Nurmisen uusin kirjan Itämeren tarina eli karttojen matkassa keskiajalta nykyaikaan. Ilmestyjä teillä Helsingin Sanomissa ihanasti Itämeri-päivänä tähän kirjaan viitattiinkin pääkirjoituksessa. Nyt me olemme viime viikot pakanneet ahkerasti säätiön karttoja tuonne Satakunnan museon isoon karttanäyttelyyn, joka joulukuussa avataan. Eli kartat on meillä aika keskeisessä DNA:ssa, voisi sanoa. Se on ollut yksi hyvä syy lähteä myös tätä merta suojelemaan. Mikä sinua Kaius kartoissa kiehtoo?

Kaius Niemi: Mä olen keräilijaluonne, ja tuossa sanotaan vähän vajaan kymmenen vuotta sitten heräsin karttaharrastukseen. Ehkä en aluksi ihan sillä lailla, välttämättä se ei ollut ihan kirkasta, että minkälaisia karttoja voi ylipäätään viehätti kartat noin lähtökohtaisesti. Ja tietenkin kun on merellä tottunut navigoimaan, niin kartat on ollut aina siinä jotenkin lähellä ja vieressä. Mutta ehkä se kuitenkin se ydin tällä hetkellä, jos mä ajattelen niitä karttoja, mistä on itse eniten kiinnostunut, on oikeastaan tavallaan sukeltaminen menneisyyteen.

Ja sitten sen hahmottaminen, että mitä kulloinkin on tiedetty. Koska kartat paljastaa niin kiinnostavalla tavalla se, että mitä on haluttu painottaa, mitä poliittisia asioita on haluttu painottaa. Toisaalta se kertoo myöskin siitä, että mitä ei ole ollut näkyvissä.

Ja se muistuttaa mua hirveän paljon tästä nykyajasta, joka digitalisoituu vauhdilla, ja monet isot tämmöiset pohjavirrat on olemassa. Meidän ajassa on hirveän paljon samanlaista. Me pystytään piirtämään karttaa eteenpäin ajassa, mutta me ei nähdä moniakaan niitä isoja pohjavirtoja ja asioita, jolloin itse asiassa se meidän näkymä maailmaan — saattaa olla hyvinkin yhtä vaillinainen kuin mä katson esimerkiksi vaikka jotain 1600–1700-luvun karttaa, jossa esimerkiksi on vaan kirjoitettu auki, että jotkut alueet on "parts unknown".

Kartat, propaganda ja Olaus Magnus

Annamari Arrakoski-Engardt: Joo. Se on ihan totta, että se on se pohjavirta, jota ei näe. Tai sitten toisaalta niin kuin tässä meidän vuoden 2018 yhteisessä karttanäyttelyssä, tai se oli siis Helsingin Sanomien säätiön ja John Nurmisen säätiön yhteinen karttanäyttely, jossa Helsingin Sanomien säätiön tämä sananvapaushan on niin kuin säätiön tärkeä tavoite ja tehtävä, niin yhdistyi hienosti tähän meidän kartta-aiheeseen, koska paitsi että ne näyttää pohjavirtauksia ja vie viestejä, vie tietoa eteenpäin, niin se teema, mitä siinäkin näyttelyssä niissä puheenvuoroissa nousi, niin ne on myöskin propagandan välineitä tai sitten tiedon pimittämisen välineitä.

Kaius Niemi: Että se on todellakin jännittävä aspekti, mikä helposti unohtaa, kun karttoja katsoo. Joo, ja näissä on nimenomaan Marjon kirjoissa ja sitten Juha Nurmisen puheenvuoroissakin tullut monta kertaa esille, että esimerkiksi tämä Carta Marina, joka on Olaus Magnuksen aivan kerta kaikkiaan hätkähdyttävän upea kartta, joka on hyvin poliittinen, jossa on haluttu osoittaa ikään kuin Roomalle, että kuinka tärkeä ja merkityksellinen alue tämä Pohjola on, ja se kyllä todella siinä kartassa tulee esille ja on ollut ikään kuin insentivoimassa sitten ristiretkiin.

Annamari Arrakoski-Engardt: Kyllä, kyllä ja muistuttamassa, että nyt tämän alueen katolinen kirkko on vaarassa menettää tälle uudelle luterilaiselle suuntaukselle kaikki ne luonnonvaroineen, kyllä. Puhuttiin näistä pohjavirtauksista, niin mennään takaisin niihin ja mietin tällaista aikakonekysymystä, että löytyykö Itämeren historiasta semmoista aikakautta tai tapahtumaa, joka sinua ihan erityisesti kiinnostaa tai jota olisit halunnut ehkä olla henkilökohtaisestikin todistamassa?

Aikakone Itämeren historiaan

Kaius Niemi: Kyllä on ehkä semmoinen ajanjakso, joka on mielenkiintoinen, on varmaan tämä talonpoikaispurjehdusjakso, jolloin tämä kaupankäynti on ollut hyvin, hyvin aktiivista ja siihen liittyvät kaikki tietyllä tavalla myös kehityskulut, kuten nämä tapulikaupungit. Se on ollut sellainen valtavan merkityksellinen ja myös kansainvälinen aika, joka on ollut kuitenkin hyvin arkista — ja sillä lailla yksilöäkin koskettavaa tässä meidän rannikkoseudulla. Sitten ehkä kyllä täytyy sanoa, että nämä kaikki Ruotsinsalmen taistelut ja tämmöiset aivan poikkeukselliset, mittakaavat Krimin sodan aikaiset pommitukset, ihan Suomenlinnaakin ajatellen ja Suomenlinnan koko varustusta — aina Vallisaarta ja Kuninkaasaarta myöten, niin ne on semmoisia tilanteita, joita olisi hirveän mielenkiintoista päästä ikään kuin todistamaan.

Nythän niitä pääsee toki historiankirjoista kuvittelemaan ja sitten toisaalta meillä on kyllä upea tilanne, että Itämeri, kun tämä on murtovettä ja eikä siis merimato syö noita puuosia noista laivoista. Että tämähän on aivan kerta kaikkiaan uskomaton arkeologinen aarreaita nimenomaan näiden vanhojen alusten osalta, josta tietenkin hyvänä esimerkkinä on vaikka nyt Vasa-laiva sitten Tukholman keskustassa, joka tiettävästi on varmaan edelleenkin Ruotsin kaikkein käydyin turistikohde. Sitten meillä on hieno merimuseo Kotkassa ja niin edelleen.

Tässä on kyllä paljon sellaisia aikakoneilla matkustamisen haluja, joita riittää loputtomiin melkein.

Annamari Arrakoski-Engardt: Nämä aikakonekysymykset on minusta sen takia ehkä olisi mielenkiintoisia, kun miettii myöskin tätä Itämeren merkitystä ja sitten kun näistä kartoista äsken keskustelimme, niin ajatusta siihen, että mitä voimme oppia historiasta. Jos miettii näitä erityisen merkityksellisiä ja sanotaan menestyksekkäitä kuninkaita. Tanskan Kristian neljättä, joka 60 vuotta hallitsi tuota Kalmarin unionin avulla suurinta osaa Itämeren alueesta tai sitten jos miettii Katariina toista, keisarinnaa, tunnettua ja erittäin suuren valtakunnan hallitsijaa tai sitten ihan Kustaa II Adolfia, niin heille kaikille omassa työssään kartat oli apuna tai he ymmärsivät karttojen arvon ja merkityksen. Ei pelkästään merisotien, mutta niidenkin näkökulmasta, mutta hallinnon, eli verotusta ja hallintoa järjestettäessä, niin kartat on todella arvokkaita. Niissä näkyi myöskin sitten siinä aikana, kun he erinäköisiä kartanpiirtäjiä työllisti, niin näki sen, että mikä heitä kiinnosti.

Tämä on aika minusta hyvin mielenkiintoinen ajatus siitä, että mitä historiasta voi oppia, on myöskin, että mitä niistä eri aikakausista voi oppia, niistä eri hallitsijoista ja hallintotavoista voi oppia, että se ei ole yhtäkkiä enää sitten kuitenkaan se Maissenin porsliinin määrä, jota on Pietariin tuotu, vaan tiettyjen hallitsijoiden tapa hahmottaa se valtakunta ja sen merkitys.

Kaius Niemi: Se on just näin, ja vanhoja, antiikkisia karttoja saatetaan jopa nykyaikanakin vielä käyttää hyväksi, jos halutaan todistaa ikään kuin jonkunlaisia territoriaalisia oikeuksia ja niin edelleen. Jopa tällaiset satoja vuosia tai jopa puolen tuhatta vuotta tai enemmänkin, jos vaikka aika on kulunut, niin näillä kartoilla saattaa siltikin olla edelleen poliittinen arvo.

Me ollaan nähty se esimerkiksi Kiinan kohdalla, vaikka mitä tulee tavallaan Tiibetiin tai moniin muihin paikkoihin. Sekin on mielenkiintoista, että ihminen ja ihmiskunta ylipäätään, niin se ei varmaan koskaan pääse eroon, eikä välttämättä tarvitsekaan päästä tällaisesta poliittisesta ulottuvuuksista, jossa sitten historia näyttelee tietenkin hirveän merkittävää roolia.

Itämeren liikenne ja geopolitiikka

Annamari Arrakoski-Engardt: Tiedän, että kai jos tiedät Itämerestä paljon ja on ollut ilahduttavaa huomata, miten paljon Helsingin Sanomat Itämerestä tietää ja taitavasti siitä kertoo eri näkökulmista. Meillä säätiössä on ollut tärkeää nostaa Itämeren merkitystä myös muuna kuin ekologisena ongelmana. Minkälaisia pääteemoja näet itse Itämeren alueelta nousevan? En ajattele pelkkää valuma-aluetta, mutta myöskin ihan poliittisia tai taloudellisia näkökulmia. Mikä tai kuka hallitsee Itämeren aluetta?

Kaius Niemi: Itämeri on valtavan tärkeä ja sitten ihan valtavan liikennöity meri, joka on kuitenkin hyvin suljettu meri. Tietenkin siinä mielessä se muutos, mikä siellä tapahtuu, on hyvin kuvattavissa. Kun joku vuosi sitten tulin Pariisista. Lensin aamulennolla takaisin Suomeen.

Suunnilleen siinä varmaan Gotlannin päällä kone alkoi kaartaa Suomenlahdelle päin. Oikein kirkas ilma. Siinä näki, että kun tultiin siihen kääntöpisteelle, jossa näkyy suunnilleen Suomen rannikko ja Viron rannikko, niin pystyi laskemaan koneesta varmaan 30–40 isokokoista tankkeria ja rahtilaivaa, joista etelän linja kulki kohti Itää. Sieltä idästä tultiin länteen ikään kuin lähempänä Suomen rannikkoa. Siinä mielessä se kertoo aika paljon. Varmaan joukossa oli sotalaivoja ja ehkä joku sukellusvene — jossain näkymättömissä kulki ja niin edelleen.

Tuo on noin pieneksi mereksi, niin aivan valtavan liikennöity. En tiedä, olisiko maailman liikennöidyin.

Annamari Arrakoski-Engardt: Kyllä, Suomenlahti kuuluu ihan näissä tilastoissa ykköseksi. Paitsi vaarallisimmista reiteistä, niin liikennöidyimmistä.

Kaius Niemi: Silloin voidaan ajatella, että Itämeri on ikään kuin semmoinen highway. Siellä tavallaan tapahtuu myös sen takia paljon. Siellä on paljon ikään kuin sotilaallisia ulottuvuuksia. Sieltä kulkee kaasuputki. Se on kuitenkin Venäjän toiseksi suurimman kaupungin, entisen pääkaupungin, niin kuin Pietarin pussin perällä ja niin edelleen. Siellä on paljon. Baltian ja maat tietenkin kuuluvat Natoon. Siellä on siis myöskin jännitteitä. Jos ajattelisin kaksi asiaa, niin nostaisin esiin nimenomaan nämä ekologiset asiat, koska Itämeri on kuitenkin niin matala ja sillä lailla hyvin haavoittuvainen. Myöskin on ympäristöongelmia paljon.

Sitten samanaikaisesti tämän ikään kuin liikennöintiin ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset, jotka sitten voi olla poliittisia ja turvallisuuspoliittisia ja niin edelleen. Sitten kun sinne laskeutuu sieltä lentokoneesta alas, sinne rantsuun, ja jos on hyvä keli ja pääsee sinne uimaan tai sitten veneilemään, niin sehän muuttuu kodikkaaksi. Se on vähän niin kuin, että mistä suunnalta katsoo sitä.

HELCOM ja Itämeren ekologinen tila

Annamari Arrakoski-Engardt: Se on ihan totta, joo. Nyt haastava kysymys. Ei sinullekaan, jos vaan vastauksena minulle. Onko se utopia ajatella niin, että me Suomessa ja yhteistyössä HELCOMin ja muiden Itämeren alueen maiden kanssa saisimme aikaiseksi sen ekologisesti hyvän tilan Itämeressä ja saisimme näytettyä muulle maailmalle, että ympäristötyö meidän elinaikanamme on mahdollista ja näitä malleja voi viedä eteenpäin. Että Itämerestä tulisi tämmöinen mallimeri.

Kaius Niemi: Sen ei pitäisi olla mahdotonta ja sen pitäisi olla ja sen pitääkin olla tavoitteena. Ja tässä tulee aina mieleen Seppo Knuuttila, joka on paljon näistä asioista asiantuntijana puhunut ja myös osoittanut sen, kuinka paljon on pystytty tekemään Itämeren hyväksi valtavan konkreettisia asioita. Eli me ollaan itse asiassa aivan eri pisteessä kuin vielä esimerkiksi 50 vuotta sitten, jolloin tilanne oli huomattavasti huonompi. Ja näissä muutoskysymyksissä aina se olennaisia asia itse asiassa eivät ole dystopiat, vaan itse asiassa se, että kuinka paljon on mahdollisuus tehdä asioita.

Ja jos me ajatellaan, kuinka paljon asiat on edistynyt tässä nimenomaan myöskin HELCOM-viitekehyksessä näiden menneiden vuosikymmenten aikana, niin olisi ihme, jos me ei pystyttäisi ikään kuin jatkamaan tätä myönteistä kehitystä. Mutta se edellyttää poliittista tahtotilaa, se edellyttää sitä, että ymmärretään, että me ollaan vastuuvelvollisia tuleville sukupolville. Ja silloin mä mietin, että mistä syntyisi ikään kuin sitä liike-energiaa tämmöisen jonkun pohjoisen ulottuvuuden uudelle jaksolle, jossa pystytään saamaan aikaiseksi tämä liike-energia eteenpäin näiden Itämeren kaikkien rantavaltioiden kesken.

Sitten on kysymys tietenkin poliittisista suhdanteista, mutta myös rohkeista ihmisistä, jotka uskaltaa. Usein nämä muutokset lähtevät tietyllä tavalla yksittäisistä ihmisistä tai yksittäisistä entiteeteistä, toimijoista. Tässähän mielessä esimerkiksi John Nurmisen säätiö on fantastinen esimerkki ihan maailman mittakaavassa siitä, että kuinka paljon kuitenkin suhteellisen rajatuilla resursseilla on mahdollisuus saada aikaan, kun oikeasti halutaan.

Annamari Arrakoski-Engardt: Hyvä. Jatkamme siis tuolla tiellä. Hieman pelotti vastauksesi, mutta uskallamme siis jatkaa. Itse asiassa ajattelen aivan näin, että se lähtee sekä yksilöistä että entiteeteistä ja sitten se lähtee tavoitteista, jotka on mahdollisia. Lähes mahdottomia, mutta kuitenkin mahdollisia. Moni haluaa olla menestyksessä mukana ja moni kokee, ei suinkaan syyllisyyttä, mutta tarvetta tehdä parempaa maailmaa. Nyt se parempi maailma ei ole enää se Volvo pihassa ja kesämökki ja rivitalo, vaan se on itse asiassa se parempi ja elävä planeetta. Siihen kuuluu tietenkin myös elävät meret. Meillä on tämä yksi meri, vain yksi meri.

Kaius Niemi: Näin on.

Itämeri-keskustelun syklisyys

Annamari Arrakoski-Engardt: Olet monessa mukana erinäköisissä luottamustehtävissä ja tietenkin Suomen suurimman päivälehden vastaavana päätoimittajana, niin sinulla on todellinen näköalapaikka. Millaisena Itämeri-keskustelu tai Itämeri näyttäytyy sinun näkökulmastasi?

Kaius Niemi: Minusta Suomessa tämä Itämeri-keskustelu näyttäytyy järkevältä ja vastuulliselta. Mutta sitten siinä on sellainen jännä piirre, jonka huomaan itsessänikin ja olen oikeastaan havahtunut siihen, kun nyt vaikka viime vuonna pidin pulpettivenettä vesillä aina joulukuuhun saakka. Ja ihan harkitusti minua kiinnosti nimenomaan olla paljon merellä nimenomaan siellä loppuvuodesta, koska se on erilaista ja tavattoman kiinnostavaa. Usein tämä keskustelu ikään kuin varsinkin Itämeren ekologisesta tilasta, niin se on sellainen kesäinen keskustelu ja sellainen loppukesäinen keskustelu.

Liittyy vähän siitä, että niitä leviä saattaa tulla sitten ja niin edelleen. Ihmiset jännittää loma-aikana tietenkin sitä. Mutta minä ehkä koen sillä lailla vastuuta siitä, että se Itämeri-keskustelu olisi olemassa myöskin talvisaikaan, vaikka se ei välttämättä siinä arjessa niin voimallisesti näyttäydy kuin kesällä.

Koska se meri on elävänä organismina, se on siellä olemassa ja samalla lailla läsnä ja niin edelleen, vaikka ei sitten ehkä siellä niin paljon tule oltuakaan. Mun mielestä tämmöinen syklinen puoli ja myöskin poliittinen puoli, mikä siihen liittyy, niin se ei saisi jäädä tavallaan vain toiselle vuosipuoliskolle.

Annamari Arrakoski-Engardt: Se on ihan totta ja nythän viime talvi näytti toteen. Itse asiassa ensimmäistä kertaa huomasin seuraavan Twitterissä kysymyksiä, joihin Seppo nimenomaan, Knuuttilan Seppo Sykestä Itämeren erikoisasiantuntijana vastailikin, eli ihmiset oli havainnoinut, että jään alapuolella oli ihan vihreätä. Seppo totesi siihen, että se on sitä sinilevää.

Meillä on muuttunut jännittävästi, että yhtä lailla kun se on parantunut, niin onneksi myös ihmisten havainnointikyky ja tarkkuus seurata merta eri vuoden aikoina on lisääntynyt, mutta myöskin, että se näkyy nyt erilailla koko vuoden läpi. Se on totta, että voi sanoa, että meri on pulassa koko ajan tai vuoden ympäri. Tila on parantunut viimeisen 30 vuoden aikana huomattavasti, eli meillä on mahdollisuus kyllä sitä auttaa, mutta se ei voi olla hetkittäistä. Se on totta.

Onko sinusta Itämeri kokonaisuudessaan enemmän yhteistyömeri vai vastakkainasettelujen meri?

Yhteistyömeri vai vastakkainasettelujen meri?

Kaius Niemi: Se on varmaan kumpaakin. Kun tullaan intressiristiriitoihin, vaikka suojelun osalta ja näin poispäin, niin hyvin helposti se saattaa muuttua ristiriitaisiksikin asioiksi.

Mietin vaikka tätä maataloutta, joka kuitenkin on suurin kuormittaja siinä, niin sen sijaan, että siinä olisi tavallaan syyllistävä sävy tai muuta, niin meidän pitäisi auttaa käytännössä ja keksiä hyvin selkeitä, yksinkertaiset ja tuetut keinot ikään kuin esimerkiksi maanviljelijöille tehdä tästä valumaongelmasta vähäisempää. Varmasti ne keskustelut ei ole helppoja, mutta toisaalta sitten taas tämä meren tila on niin vakava asia, ei pelkästään Suomen, vaan kaikkien näiden rantavaltioiden osalta. Sitä ei voi kiertää eikä kaartaa.

Sanoin äsken, niin nämä positiiviset esimerkit on kuitenkin sillä lailla tärkeitä, että jos halutaan, niin yksittäisen sukupolven aikana voi saada merkittäviä asioita aikaiseksi. Se on näytetty ja saatu toteen. Eli me ei tarvitse ajatella edes tätä ulottuvuutta vuosikymmenten tai vuosisatojen mittakaavassa, vaan että tämä on parhaimmillaan hyvin suoraviivaista toimintaa.

Ehkä toinen, mikä siihen tulee tähän yhteistyöhön, että kauppa, joka on yhteistyön lähtökohta, niin se on sellainen, joka voi yhdistää ja kauppareittiä ja näin poispäin. Me ei olla kovin kaukana itse asiassa tämmöisestä Hansa-ajasta loppupeleissä, vaikka vähän modernimmassa mielessä ollaan. Se pelottava skenaario voisi olla, että tämä Itämeri yhdistäisi meitä jonkun esimerkiksi öljyturman kautta.

Jos me katsotaan, että 30 000 tonnia esimerkiksi öljyä jostain öljyturmasta valuisi mereen, niin meillä on koko Suomenlahden pinta käytännössä öljyn peitossa. Valitettavasti se kyllä sitten yhdistää kaikki nämä rantavaltiot. Viimeistäänkin.

Niin, että siinä on sitten tämän tyyppisiä asioita.

Annamari Arrakoski-Engardt: Painavaa sanaa Kaius. Se on ihan totta. Öljyonnettomuus on se, mikä on Itämeren alueen Itämeren suurin uhka. Sen jälkihoidolle on niin vakuutusteknisesti kuin öljyn keräyksellekin kaikki suunnitelmat olemassa. Silti tiedämme, että meidän rannikko, varsinkin Suomen ihan pirstaleinen rannikko, sen luonto, uskomaton luonto, niin se todella kärsisi siitä öljyonnettomuudesta.

Yhtäällä puhuit myöskin siitä minusta erittäin tärkeästä seikasta. Eli ongelmia havaitessamme me emme saisi ottaa niitä vastakkainasettelun positioita. Viittasit tässä kohtaa maatalouden, ravinnekuormaan, vesistöihin ylipäätänsä ja Itämereen erityisesti.

Tämä on juuri sellainen kohta, koska yksittäinen maanviljelijä on aivan varmasti tehnyt kaikkensa ja aina olemassa olevien ohjeiden mukaisesti. Nyt on kysymys siitä, että meillä on nyt jo hyvin testattuja tekniikoita, joilla ravinnekuormaa voidaan välittömästi vähentää. Viittaan nyt peltojen kipsikäsittelyyn.

Uusia muita tekniikoita ollaan tutkimassa, kuten rakennekalkki tai kuitulietteet peltokäytössä. Samoin ollaan miettimässä koko ajan sitä juurisyytä, eli lannan levitysalueiden suuren suurta fosforikuorman purkamista. Eli yksittäinen maanviljelijä on tässä itse asiassa ratkaisu ja toivottavasti me saamme poliittisella tasolla tähän niitä tukia, mitä tarvitaan, jotta saadaan nämä isot suuren skaalan toimenpiteet nyt oikeasti liikkeelle.

Land of Free Press — Trump & Putin Helsingissä 2018

Annamari Arrakoski-Engardt: Yhtä lailla suurista skaaloista oli kyse kesällä 2018, kun Trump ja Putin tapasivat Helsingissä, ja Helsingin Sanomat teki jotain aivan uskomatonta, täytyy sanoa. Siis olinko koskaan ollut, no ehkä muutama hetki myöskin, mutta olin todella ylpeästi suomalainen ja Helsingin Sanomien tilaaja, kun näin sen kampanjan: "Mr. President, welcome to the land of free press."

Se oli huikea veto. En tiedä, kuinka moni tämmöistä vetoa oli odottanut. Itse yllätyin ja ällistyin ja ihastuin, ja Helsingin Sanomat on siitä aivan aiheesta palkintojakin saanut, sekä sisällöstä että graafisesta ilmaisusta.

Ja nyt kun kaiken tämmöisen ihastuksen ja kunnioituksen nieleskelen, niin kysyn, että pitäisikö Itämeren eteen tehdä vastaavia, tai mitä Itämerit tarvitsee, jotta me kaikki ymmärrämme, että nyt on se aika: "This is the area of a healthy ocean, tai mikä se sitten vastaava maali olisi."

Kaius Niemi: Se meidän kampanja lähti siitä, että suunnattiin 300 mainostaulua lentokenttien kolmelle eri mahdolliselle reitille, mistä presidentit Helsingin keskustaan tulivat. Sitten me laitettiin noin 30 otsikkoa kummaltakin presidentiltä sekä venäjäksi käännettynä, että englanniksi käännettynä siitä, miten he ovat suhtautuneet lehdistönvapausasioihin. Esimerkiksi, että Putin lakkautti Venäjän viimeisen uutistoimiston, tai että Trump on kutsunut lehdistöä kansan viholliseksi, ja niin edelleen. Ja sen puitteissa noin 2 500 juttua ympäri maailmaa kirjoitettiin tästä kampanjasta, noin miljardi ihmistä tavalla tai toisella pääsi kokemaan tai näkemään sitä tai lukemaan siitä.

Tämmöisiä kampanjoitahan ei synny suunnitellen, että tämä meillä ei ollut harmainta aavistustakaan, että tämä lähtisi näin virallisesti liikkeelle. Mutta ehkä semmoinen ajatus siitä, että miten sen Itämeren puolesta, niin mistä syntyy ikään kuin ne herätteet, ja mistä syntyy ikään kuin semmoinen liike-energia. Sitä on vaikea aina ennakoida, mutta kyllä mä näkisin sitä, että nämä levälautat on sellainen juttu, että se on konkreettisimmillaan se, mikä koskettaa ihmisiä ja varmasti täysin maasta riippumatta.

Että jos se alkaa se oma rakas meri siellä olla semmoista liejuä ja lietettä, niin silloin uskoisin, että eihän poliitikotkaan voi, vaikka olisi kuinka autoritaarisesta maasta, niin voi katsoa sitä. Tämä sama ilmiöhän vähän näkyy Kiinassa tällä hetkellä, että Kiinan on pakko toimia käytännössä esimerkiksi ilman laadun suhteen, koska se väestö, vaikka kuinka eläisivät autoritaarisessa maassa ja tämmöisessä diktatorisessakin meiningissä, niin hallinto ymmärtää, että ei sillä voi olla tulevaisuutta, jos kansalaiset oikeasti menettää terveytensä tästä asiasta ja on huolissaan oman jälkikasvunsa terveydestä. Mikään hallinto ei kestä sellaista kuormaa loppupeleissä, vaikka sitä kuinka salaisen poliisin tai epädemokraattisin keinoin hallitsisi.

Kyllä tämä Itämeri on varmasti jossain määrin sellainen, mutta minkälainen kampanja tai mitä, niin se on aina vaikea sanoa. Täytyy kokeilla kaikenlaista.

Annamari Arrakoski-Engardt: Lohdullista kuulla, että se ei ihan synny näin, naps. Se on ihan totta, että uskon, että teitä lähtökohtaisesti tavoitelleet niitä miljardeja lukioita tuolla kampanjalla, mutta se oli tärkeän asian puolesta ja ihan oikea viesti, joka selvästi sitten sai ihmiset liikkeelle. Me mietimme tätä samaa. Itämeripäivä on tietenkin sellainen, missä me ajattelemme, että on se potentiaali, että juhlitaan, opitaan, ollaan yhdessä, ihaillaan sitä mertä, sen historiaa ja toivottavasti loistavaa tulevaisuutta. Katsotaan, mitä siitä syntyy.

Kaius Niemi: Se on erinomainen idea.

Lempikartat: Herman Moll ja Jacques Peeters 1692

Annamari Arrakoski-Engardt: Vielä palaan karttoihin, ennen kuin lopetamme. Mitkä tai mikä ovat lempikarttojasi?

Kaius Niemi: Kyllä ne on sellaisia karttoja, joissa näkee, mitä ei ole tiedetty. Kyllä minulla on ihan muutama sellainen lempikartta. Herman Mollin karttografin 1720-luvulla tehty kartta, jossa kerrotaan ikään kuin Koillisväylän ja tämän Napapiirin yläpuolelta.

Siitä näkyy Suomen ja Pohjolan alue hyvin. Se on sillä lailla mielenkiintoinen, että ne kuitenkin sen keskellä lukee "Parts Unknown", että ne on tuntemattomat alueet. Se lukee myöskin, että merenkävijät ovat tehneet useita epäonnistuneita yrityksiä löytääkseen lyhimmän reitin Kiinaan, pohjoista reittiä pitkin.

He ovat joutuneet perääntymään äärimmäisen kylmyyden ja valtavien jäävuorien takia. Sitten vasta 150 vuotta myöhemmin Nordenskiöld kuitenkin siitä Koillisväylää pitkin yli meni. Se on ehkä semmoinen oikeinkin rakas kartta.

Sitten on vaikka Jacques Peetersin kartta vuodelta 1692, mikä mulla on seinällä, jossa tämä antwerpeniläinen kartografi on kuvannut Pohjois-Amerikan niin, että Kalifornia on saarena.

Ja koko luoteisosa on kuvattu paljon todellista suuremmaksi — oikeastaan puolet Kanadasta. Sitten kaikki nämä alueet nykyisen Seattlen kohdalla ovat käytännössä merkitty parts unknown.

Ne kertovat jotenkin hätkähdyttävällä tavalla siitä, miten vähän maailmasta on tiedetty. Ja samalla siitä, että on uskallettu myös sanoa ja näyttää se, mitä ei tiedetä.

Kalifornia omana saarenaan on tietenkin myös nykykalifornialaisille rakas ajatus.

Annamari Arrakoski-Engardt: Kyllä aivan varmasti — ja koko ajan vain rakkaampi.

Lempipaikka ja lempilaulu

Annamari Arrakoski-Engardt: Kiitos, kun olit vieraana podcastissa, Kaius. Tässä lopussa kysyn sinulta vielä kuuntelijoille vinkiksi omaa lempipaikkaasi: joku ranta, kylä tai vierasvenesatama. Joku paikka, jossa meidän kaikkien kannattaisi käydä.

Kaius Niemi: Meillä on perheen kanssa ollut tapana käydä sellaisina hyvin kauniina kesäpäivinä, jolloin ei oikeastaan tuule lainkaan, Kivisaaressa. Se sijaitsee oikeastaan ihan Suomenlinnasta etelään. Sen oikea nimi on Laakapaasi, Flathällan.

Sen pohjoisrannalta löytyy kananmunan kokoisia täysin pyöreitä kiviä aivan loputon määrä. Ne ovat jääkauden aikaisia muodostelmia. Se on erittäin suositeltava hieno luoto, josta voi hakea vaikka kukkapenkkiin kauniin pyöreitä kiviä. Mulla on niitä jopa saunan kiukaallakin niitä.

Annamari Arrakoski-Engardt: Hieno vinkki. Entä mikä on sellainen mereen liittyvä kirja, elokuva, sävellys tai laulu, joka on sinulle henkilökohtaisesti tärkeä ja jonka haluaisit suositella kuuntelijoille?

Kaius Niemi: Näistä isän kanssa tehdyistä yhteisistä kalaretkistä on jäänyt mieleen yksi laulu, jota laulettiin yhdessä. Opin sen sanat jo pienenä poikana. Se on laulu nimeltä Vanha merimies muistelee. Silloin kun edesmennyttä isääni ajattelen, niin usein tämä laulu on mielessä. Siinä on semmoinen kaunis merellinen haikeus ja kaipuu, joka tulee sieltä lapsuudesta.

Annamari Arrakoski-Engardt: Ihanaa. Kiitos Kaius.

Kaius Niemi: Kiitos.

[Musiikkia]

Aiheeseen liittyvät tapahtumat ja keskustelut

Helsinki puhuu 2021 — Itämeri, luontokato ja kulttuurialan ahdinko

Helsingin kaupungin Savoy-teatterin järjestämä Helsinki puhuu -keskustelutapahtuma 25.–26.8.2021 Espan lavalla. Tapahtuma striimattiin suorana Helsinki-kanavalla ja Helsingin Sanomissa. Yhteistyökumppaneita olivat Helsingin Sanomat, John Nurmisen Säätiö, Suomen arvostelijain liitto, Kirjapaja, Taiteen edistämiskeskus, Suomen PEN ja Sublime Music Agency.

Itämeren pelastamisesta keskustelivat Kaius Niemen johdolla Paavo Lipponen, Marjukka Porvari sekä Heli Saavalainen. Itämeripäivän aamunavauksessa 26.8.2021 kuultiin Helsingin pormestari Juhana Vartiaista, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosta sekä presidentti Tarja Halosta.

Muita keskustelijoita: Eva Biaudet, Minja Koskela, Maria Pettersson, Paavo Lipponen, Kaisa Rönkkö, Mikko Kosonen, Miia Krause, Aino Juusola, Tiia Trogen, Fatim Diarra, Mikko Kurenlahti, Julia Thurén, Minna Lindgren, Iiro Rantala, Elina Valtonen, Harri Kuusisaari, Wilhelm Kvist, Siskotuulikki Toijonen, Lotta Wennäkoski, Minna Intke-Hernandez, Irma Luna Hernández, Henrika Nordin, Nuppu Tuononen, Siiri Haarla, Juha Itkonen, Anne Lehtelä, Henri Terho, Juha Kauppinen, Sanna Kuningas, Ulla-Maija Liukko, Petja Pelli, Sirpa Kähkönen, Juha Ruusuvuori, Teivo Teivainen ja Päivi Loponen-Kyrönseppä.

Itämeri puhuu — Tieto, kuvittelu ja valta (1.12.2021)

John Nurmisen Säätiön Itämeri puhuu -keskustelusarjan paneeli, jossa käsiteltiin tietoa, sen myymistä ja varastamista sekä Itämeren hätätilaa. Puhujat: Kaius Niemi (Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja), Antti Iho (Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija), Timo Harakka (liikenne- ja viestintäministeri), Laura Kolbe (professori) ja Annamari Arrakoski-Engardt (John Nurmisen Säätiön toimitusjohtaja).

Tietämisen vapauden päivän seminaari (30.11.2018)

Anders Chydenius -säätiön, Helsingin Sanomain Säätiön ja John Nurmisen Säätiön yhteinen seminaari Päivälehden museossa. Tilaisuus liittyi Anders Chydeniuksen aikaansaaman painovapausasetuksen (2.12.1766) vuosipäivän viettoon. Tilaisuudessa Faktabaarille (Avoin Yhteiskunta ry) myönnettiin Chydeniuksen avoimuusmitali faktantarkistustyöstä, joka on estänyt perättömän tiedon käyttöä vaikuttamistoiminnassa ja tukenut avointa yhteiskuntaa ja faktapohjaista julkista keskustelua.

Mitalin myöntämisen perustelivat Anders Chydenius -säätiön hallituksen puheenjohtaja Erkki Liikanen ja varapuheenjohtaja Björn Vikström. Seminaarissa puhuivat Euroopan komission viestintäpääosaston pääjohtaja Timo Pesonen (EU:n vastauksista disinformaatioon) ja valtioneuvoston kanslian viestintäjohtaja Päivi Anttikoski (Suomi ja informaatiovaikuttaminen). Paneelikeskustelussa vastuullinen tiedonvälitys ja vapaa mielipideilmaisu olivat mukana EU:n ulkosuhdehallinnon asiantuntija Anneli Ahonen, Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila ja Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi. Puheenjohtajana toimi toimitusjohtaja Unna Lehtipuu. Niemi toimi tuolloin myös Anders Chydenius -säätiön hallituksen jäsenenä ja Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen puheenjohtajana.

Kartan valtaa — tarua ja totta karttojen takaa (2018)

Päivälehden museon (Ludviginkatu 2–4) karttanäyttely 2018, jossa esillä oli kymmenen karttaa John Nurmisen ja Helsingin Sanomain säätiöiden kokoelmista. Näyttely käsitteli karttoihin piilotettua infovaikuttamista, salailua ja propagandaa. Helsingin Sanomain Säätiön puheenjohtaja Kaius Niemi ehdotti John Nurmisen Säätiölle ja sen hallituksen puheenjohtajalle Juha Nurmiselle karttanäyttelyn järjestämistä Päivälehden museoon; Niemi ja Nurminen sopivat näyttelyn pystyttämisestä. Helsingin Sanomien jutussa (23.11.2018, Mikko-Pekka Heikkinen) karttoihin erikoistunut kokoelma-asiantuntija Lauri Kaira John Nurmisen Säätiöstä avasi muun muassa Olaus Magnuksen Carta Marinaa (1539), Fredrick de Witin merikorttia (1675, josta Pohjanlahti oli pyyhitty Ruotsin valtakunnan turvallisuussyistä) ja Fredrick W. Rosenin satiirista 1899-karttaa, jossa Suomi on kuvattu Venäjän vilja- ja asevarastona tsaarin otteessa.

Näyttelyn kruununa oli Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historia (Historia de gentibus septentrionalibus, 1555) Juha Nurmisen kokoelmista.

Institutionaalinen konteksti

Jakso julkaistiin Niemen toimiessa Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana (2013–2022). Niemellä on samaan aikaan ollut keskeisiä luottamustehtäviä useissa sananvapautta ja avointa yhteiskuntaa edistävissä säätiöissä: Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen puheenjohtaja, Anders Chydenius -säätiön hallituksen jäsen, John Nurmisen Säätiön Itämeri-työn aktiivinen tukija ja yhteistyökumppani.

Sananvapaus, lehdistönvapaus, ympäristönsuojelu ja demokraattinen resilienssi kytkeytyvät Niemen ajattelussa yhdeksi avoimen yhteiskunnan tehtäväksi — sama logiikka, joka tuottaa Land of Free Press -kampanjan kaltaisia tekoja ja John Nurmisen Säätiön Itämeren puolesta tehtävän käytännön suojelutyön. Tämä yhteys näkyy myös Päivälehden museon yhteisnäyttelyissä, joissa kartat toimivat sananvapauden, informaatiovaikuttamisen ja historiallisen muistin risteyskohtana.

Yhteistyökumppanit ja säätiöyhteydet

• John Nurmisen Säätiö — Itämeren suojelun ja merikulttuurin säätiö, podcastin tuottaja. Toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt.
• Helsingin Sanomain Säätiö — sananvapautta tukeva säätiö, jonka hallituksen puheenjohtajana Niemi on toiminut. Yhteistyö John Nurmisen Säätiön kanssa karttanäyttelyissä.
• Anders Chydenius -säätiö — painovapausasetuksen 1766 perinnön ja avoimuusmitalin haltija. Niemi on toiminut hallituksen jäsenenä.
• Faktabaari / Avoin Yhteiskunta ry — riippumaton faktantarkistus, Chydeniuksen avoimuusmitalin saaja 2018.
• Päivälehden museo — Helsingin Sanomain Säätiön museo, sananvapauden ja journalismihistorian näyttelypaikka.
• Helsingin kaupungin Savoy-teatteri — Helsinki puhuu -tapahtuman pääjärjestäjä.
• Suomen ympäristökeskus (Syke) — Seppo Knuuttilan kotiorganisaatio, Itämeren tila-asiantuntija.
• Luonnonvarakeskus (Luke) — Antti Ihon kotiorganisaatio, maatalouden ja ravinnekuormituksen tutkimus.
• HELCOM — Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio (Helsinki Commission).
• Suomen PEN, Taiteen edistämiskeskus — Helsinki puhuu -tapahtuman kumppaneita.

Liittyvät julkiset keskustelut

Niemen Itämeri-, kartta- ja sananvapauspuheenvuorot kytkeytyvät jatkumoon, johon kuuluvat Helsingin Sanomien Trump–Putin-huippukokouksen aikainen Land of Free Press -kampanja kesällä 2018, Päivälehden museon Kartan valtaa -näyttely 2018, Tietämisen vapauden päivän seminaari 2018, Itämeri puhuu -keskustelusarja 2021 ja Helsinki puhuu -keskustelutapahtuma 2021. Samat toimijat — Juha Nurminen, Seppo Knuuttila, Paavo Lipponen, Tarja Halonen, Krista Mikkonen, Timo Harakka, Laura Kolbe ja Erkki Liikanen — esiintyvät toistuvasti journalismin, lehdistönvapauden, Itämeri-yhteistyön ja avoimen yhteiskunnan keskusteluissa. Tämä toistuva yhteys auttaa hahmottamaan, miten Niemen puheenvuorot asettuvat osaksi suomalaisen julkisen keskustelun aikajanaa.