Kompassiruusu 2014 — palkinto ja palkintopuhe

Palkinnon tiedot

• Palkinto: Kompassiruusu
• Myöntäjä: Kauppaneuvos Otto A. Malmin lahjoitusrahasto
• Myönnetty: 17.10.2014
• Seremonia: 28.11.2014, ravintola Savoy, Helsinki
• Palkitut: Kaius Niemi, Riikka Venäläinen, Saska Saarikoski
• Palkintosumma: 10 000 € kullekin

Perustelu

“Heidän esimerkillisestä toiminnastaan kansansivistävässä hengessä, johtotähtinä avoimuus, suvaitsevaisuus ja moninaisuus muuttuvassa Suomessa.”— Kauppaneuvos Otto A. Malmin lahjoitusrahasto, palkintoperustelu, 17.10.2014

Tunnustus liittyi Päivä på svenska -tapahtumaan ruotsalaisuuden päivänä 6.11.2013.

Palkintorahan lahjoitus

Niemi ja Venäläinen lahjoittivat palkintorahansa edelleen sananvapaustyötä tekeville järjestöille: Toimittajat ilman rajoja Suomi, Viestintä- ja kehitys­säätiö VIKES, Suomen PEN ja IPI Finland.

Palkintopuhe

Kaius Niemen puhe Kauppaneuvos Otto A. Malmin lahjoitusrahaston Kompassiruusu-palkinnon jakotilaisuudessa, ravintola Savoy, 28.11.2014. Puhe on kaksikielinen: ruotsi ja suomi.

Kära Vänner,

Detta är en fin stund. Jag vill varmt tacka er å alla våras vägnar för Kompassiruusu-bemärkelsen vi blivit utdelade. Detta får en verkligen att stanna upp och reflektera över vissa grundläggande frågor. Det journalistiska arbetet är allt som oftast brådskande och vardagligt. Mediabranschens vändpunkt samt alla effekter och finansiella utmaningar det inneburit, kräver att vi jobbar under ett ännu hårdare tryck, för att överhuvudtaget möjliggöra produktion av kvalitativt innehåll inom den snara framtiden. Nya lösningar måste hela tiden utvecklas vid sidan om existerande business modeller. Det är nu vi lägger grunden för framtiden. I all brådska och stress är det därför viktigt att komma ihåg hur denna grund bör läggas. Det handlar till stor del om tekniska färdigheter, plattformar och utveckling av digitala produkter. Men på Helsingin Sanomat tror vi att enbart teknisk kompetens inte räcker för att genomföra en lyckad förändring. Sist och slutligen är det innehållet som avgör, vi behöver modig journalism av högsta standarden, som tilltalar den finländska befolkningen.

Siksi pääsen lempiaiheeseeni. Journalistiseen eetokseen. Eli juuri siihen asiaan, mistä puhumme liian harvoin. Siitä mikä muutoksen keskellä on pysyvää. Helsingin Sanomat täyttää marraskuussa 125 vuotta. Lukija- ja toimittajasukupolvien yhteiseen traditioon liittyy paljon juuri tätä pysyvää. Helsingin Sanomat oli ensimmäisiä suomalaisia lehtiä, jotka irtautuivat puoluekytköksestä. Hesari alkoi 1920-luvun mittaan tavoitella laajempaa yleisöä riippumattomana ja vapaamielisenä yleislehtenä. Sillanrakentajan rooli korostui itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä, kun sisällissodan haavat olivat auki ja lapuanliike vavisutti demokratian huteraa pohjaa 1930-luvun alussa.

Keskeisinä arvoina olivat – ja ovat edelleen – kansanvaltaisuuden, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja sananvapauden edistäminen. Moniarvoisen sanomalehden pitkään perintöön kuuluu erilaisten ihmisten erilaisten näkemysten esittely. Lukija voi tehdä niiden pohjalta omat päätelmänsä.

Moniäänisyydelle on yhä suurempi tilaus. Sosiaalinen media yhdistää aikaisempaa enemmän samanmielisiä mutta altistaa yhä vähemmän erilaisuudelle. Sanomalehti ui vastavirtaan. Hesari ei peilaa pelkästään lukijansa vaan myös hänen naapurinsa maailmankuvaa. Suomi näyttää erilaiselta eri paikoista katsottuna – juuri tämän moninaisuuden HS haluaa tavoittaa.

Ulkomaanuutiset tarjoavat niin ikään vaihtoehtoisia näkökulmia. Kirjeenvaihtajat tuovat kaukaistenkin maiden asukkaiden ajatuksia ja arkea lähelle suomalaisia.

Perinpohjainen tiedonvälitys taustoittaa myös ajallisessa syvyyssuunnassa. Meidän on syytä kiinnittää huomiota erityisesti muistiin.

Lehti on dokumentoinut päivittäin sekä suomalaisten elämää että kansainvälisiä tapahtumia yhteensä kolmella eri vuosisadalla. Se on vahva perintö, joka nousee sitä tärkeämmäksi, mitä enemmän ympärillämme vahvistuu pinnallinen kohina. Suomalaisilla ei ole varaa menettää muistiaan.

Passion är ofta ett förenande drag hos journalister, journalistjobbet när det är som bäst, är ett kreativt expertisjobb. Världsförbättring är en del av jobbets etiska anda. Därför måste vi bära vårt ansvar för att framhäva och utveckla demokratin samt vårda yttrandefriheten. Vi måste dagligen våga resa oss och försvara de värderingar som gör Finlands och Nordens demokrati och lagstiftning unik. Vi blir konstant påminda om detta – kränkning av yttrandefrihet leder ideligen till tragedier runt om i världen, även i närheten av Finland. Människor mördas, förföljs, och torteras.

Haluan tässä yhteydessä muistaa omakohtaisesti kolmea kollegaa, joiden kanssa vuonna 2001 työskentelin Afganistanissa. Ruotsin TV4:n kuvaaja Ulf Strömberg, Stern-lehden toimittaja Volker Handloik sekä Aftonbladetin Martin Adler ja minä olimme samassa huoneessa tutkimassa rintamalinjoja kuvaavaa karttaa. Mietimme liikkuvien lohkojen turvallisuusriskejä.

Haimme reittejä kohti Kabulia, joka ravisteli irti Taleban-liikkeen sortohallinnon ikeestä. Jaoimme näiden kollegojen kanssa huoneita, ajoneuvoja sekä toimimme uutisrintamalla yhteistyössä. Tästä nelikosta olen nyt etuoikeutetussa asemassa. Strömberg ja Handloik saivat surmansa muutamien viikkojen sisällä, eri kohteissa. Adleria puolestaan ammuttiin paria vuotta myöhemmin kuolettavasti päähän Somaliassa.

Kriisialueilla työskentelevät reporterit ovat usein kohteita. Vielä paljon useimmin paikalliset toimittajat altistuvat erilaisille uhille. Ikävä kyllä, pahantekijät jäävät useimmiten rankaisematta. Yhdeksän kymmenestä toimittajaan kohdistetusta murhasta jää tuomitsematta. Esimerkiksi Venäjällä on International Press Instituten arvion mukaan yhä selvittämättä valtaosa hämäristä kuolemista, joita on ollut vuoden 1997 jälkeen lähes 70.

Viime vuonna 80 toimittajaa ja mediatyöntekijää sai surmansa journalistisissa tehtävissä eri puolilla maailmaa, kertoo Toimittajat ilman rajoja -järjestön listaus. Tämän lisäksi kuoli 47 verkkoaktivistia ja kansalaisjournalistia, heistä valtaosa Syyrian sisällissodassa.

Noin kaksisataa toimittajaa on työnsä takia vangittuna. Yksittäisistä maista Turkilla on johtoasema: siellä toimittajia on vankilassa yli neljäkymmentä.

Kidutus ja mielivaltaiset pidätykset kuulostavat suomalaisiin korviin etäisiltä asioilta. On onni, että sananvapaus on meille kuin ilmaa, jota hengittää. Kun sananvapaus on todellisuutta, sitä ei aina huomaa.

Suomi on pitänyt Toimittajat ilman rajoja -järjestön maailmanlaajuisessa lehdistönvapausvertailussa ykköspaikkaa jo vuosien ajan. Se on hieno saavutus. Suomi voisi ottaa yhä enemmän roolia sananvapauden vientimaana. Tätä asiaa edistää muun muassa se, että Suomi isännöi YK:n koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon lehdistönvapauden päivän konferenssia toukokuussa 2016. Se on hyvä startti Suomen satavuotisjuhlallisuuksille ja korostaa Anders Chydeniuksen mittavaa – hämmästyttävän edistyksellistä työtä 1700-luvun yhteisessä Ruotsissamme.

Painovapauslaista tuli laajempi kuin missään muualla maailmassa, jopa laajempi kuin Britanniassa, vaikkei sensuuri täysin poistunutkaan. Se myös muodosti perustan sille, mikä sittemmin tultiin tuntemaan “pohjoismaisena julkisuusperiaatteena”.

Vaikka Suomi pitää paalupaikkaa lehdistönvapauden maailman-rankingissa, tänä päivänä vapauden toteutuminen ja sen vaatima vastuullisuus eivät ole itsestään selviä meilläkään. Niitä on vaalittava – ja uskallettava vaalia – aktiivisesti. Sananvapauteen voi vedota myös väärällä tavalla. Vihapuhetta on ympärillämme paljon ja sosiaalisen median toimintalogiikka voi sitä myös amplifioida. Tämän ovat kokeneet monet suomalaiset vähemmistöt – niin ruotsinkieliset, monet maahanmuuttajaryhmät, seksuaaliset vähemmistöt, jopa tutkijat ja toimittajatkin. Tuoreena ovat mielessämme tapahtumat Jyväskylässä vuoden 2013 tammikuussa, jolloin Äärioikeisto Suomessa –kirjan tiimoilta järjestettyyn keskustelutilaisuuteen tehtiin hyökkäys puukoin varustautuneena. Kirjan kirjoittajat olivat kohdanneet uhkaa ja kaasusumutinhyökkäyksen jo tätä ennen. Pitäisikö näistä — ilmeisimmin poliittisesti motivoituneista — väkivallanteoista olla huolissaan?

Ehdottomasti. Väkivallan tarkoituksena on kylvää pelkoa. Se saa ihmiset miettimään, uskaltaako tällaisiin tilaisuuksiin osallistua.

Suomella ei ole varaa suvaita yhtään Jyväskylän kaltaista tapausta, ei minkään aatesuunnan edustajilta. Tapahtumat muistuttivat, ettei sanan- ja kokoontumisvapauden perusoikeutta voi meilläkään ottaa itsestään selvänä asiana. Kuten sanottua, meidän tulee olla rohkeita, puolustaa demokratian tukipilareita – yksinkertaisemmin sanottuna välittää toisistamme.

Tarvitaan siis uskallusta pelkkää journalistikuntaa laajemmin. Onko Suomessa riittävästi kellokkaita ja rohkeita ihmisiä puhumaan suvaitsevaisuuden ja sivistyksen – myös sydämen sivistyksen – puolesta?

Otto A. Malm on tällaisesta intohimosta ja uskalluksesta erinomainen esimerkki. Hän kuului siihen hienovireiseen 1800-luvun menestyksekkäiden kansainvälisesti ajattelevien patruunoiden kaanoniin, jotka tunsivat paloa kehittää yhteiskuntaa ansaitsemillaan varoilla. Näin hänen testamentissaan todettiin – “korkeamman opetuksen, kansansivistyksen, yleishyödyllisten laitosten sekä tutkimuksen” edistäminen oli Malmin eetoksen pohjalla. Välittäminen ulottui mm. Pietarsaaren rakennetun sairaalan perustamis- ja ylläpitokustannuksiin asti.

Härifrån är det fint att fortsätta framåt. Riikka Venäläinen och jag tänkte så att säga låta det goda gå runt. Pengasumman som vi beviljades från Kompassiruusu donerar vi till arbete för yttrandefrihet. Mottagare är bland annat Finlands IPI:s styrelse, den finska avdelningen av Toimittajat ilman rajoja, Viestintä- ja kehitys säätiö samt Finlands PEN. Dessa organisationer gör ett oerhört viktigt jobb och är – främst av allt – ideligen aktiva med att inspirera finländare inom yttrandefrihetsarbete både i hemlandet och runtom i världen.

Än en gång – hjärtligt tack för denna betydande utmärkelse.

Konteksti

Palkinto myönnettiin Niemen toisena vuotena Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana; Päivä på svenska ajoittui edellisen Ilta-Sanomien päätoimittajakauden päättymisen jälkeen marraskuuhun 2013. Vuoden 2014 muut tunnustukset näkyvät myös biografiassa ja kronologisesti aikajanalla.

Arkistointitiedot

• Lähdetyyppi: puhelitterointi
• Alkuperäiskieli: suomi ja ruotsi (kaksikielinen puhe)
• Litterointimenetelmä: OCR ja manuaalinen korjaus
• Julkaisupäivä: 28.11.2014